Monday, December 24, 2012

SEURAKUNNAN PUOLUEET by Gary Wilkerson

Korintin seurakunnalla oli paljon ongelmia: puolueita, juoruja, vinoilua, kateutta, riitaa ja haureutta. Sitä vallitsi kompromissien teko ja suvaitsevaisuus. Ihmisten asenne näytti olevan: ”No, me lankeamme ja liukastumme joskus. Emme me niin pahoja ole.” Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kolmannessa luvussa apostoli Paavali kirjoittaa seurakunnalle:

”Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niin kuin hengellisille, vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pienille lapsille Kristuksessa”(1 Kor.3:1). Paavali ei yrittänyt antaa heille rohkaisua, vaan saarnasi kovia sanoja, jotka saattaisivat heidät synnin tuntoon ja repisivät palasiksi heidän riidan kovettaman sydämensä.

Paavali jatkoi sanoen: ”Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä”(1 Kor.3:2). Paavali halusi puhua heille vahvoja sanoja, jotka täyttäisivät heidän sielunsa ja ravitsisivat heitä. Näin he pääsisivät uuteen kasvuun ja lujuuteen Kristuksessa. Heidän kypsymättömyytensä tähden hänen kuitenkin piti syöttää heille maitoa.

”Olettehan vielä lihallisia”(1 Kor.3:3). Raamattu käyttää sanaa liha (lihallinen), mikä tarkoittaa ”vanhaa ihmistä”. Tätä lihallista mieltä, josta puhumme, voidaan kuvata Pyhää Henkeä vailla olevaksi, omin voimin tekijäksi.

”Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?”(1 Kor.3:3). Paavali kuvaa tapoja, joilla inhimillinen, lihallinen mieli toimii. Se on aina kade. Se aiheuttaa aina riitaa ja puolueita Jumalan huoneessa. Lihallinen mieli syyttää toisia ja sillä on asenteena: ”Minä olen parempi.”

Jumala käyttää Paavalia saadakseen seurakunnan katumaan ja sanomaan: ”Jumala, haluan sitä, mitä sinulla on ”. Jos me kadumme ja haluamme sulkea itsemme Jumalan kanssa salaiseen kammioomme, meistä tulee vanhanaikaisia rukouksen miehiä ja naisia.