AHABIN LIITTO MAAILMAN KANSSA
Kerran Ahab teki parannusta Elian saarnan ansiosta. ”Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen aikanansa: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuansa." (1 Kun.21:29). Siitä päivästä asti hän saattoi sanoa: ”Parannusko? Kyllä tein sitä sen suuren Jumalan profeetan, Elian saarnan vaikutuksesta.” Se oli valitettavasti vain kertakokemus, ei Ahabin päivittäistä vaellusta. Ongelma oli siinä, että hän oli veljeytynyt maailman kanssa. Veljeytynyt, tarkoittaa ”yhteisymmärrystä, että olemme samanlaisia, sellaisia, joita kunnioitan.” Hän oli liitossa, jonka Jumala oli kironnut. Ahab väitti rakastavansa totuutta, mutta syvällä sisimmässään hän vihasi moitetta.
Moni sanoo tänä päivänä: ”Me haluamme vain totuutta. Julista sitä!” Silti he sydämessään sanovat: ”Liian tuomiohenkistä, liian vaikeaa. En kestä tätä enempää.”
Ahab oli sokea sille kauhealle asialle, että häntä johti valheen henki. Tämä valheen henki pani Sidkian, väärän profeetan kerskumaan, että Jumalan Henki oli hänen päällään (ks. 1Kun.22:24). Nyt Ahab oli varma siitä, että hän kuuli Jumalan äänen ja palaisi voittajana.
Uskovat, jotka pitäytyvät Iisebelin oppiin, ovat sataprosenttisen varmoja siitä, että ovat oikeassa. He eivät saata nähdä petosta. Ahab ei lähtenyt sotaan ajatellen: ”Ne neljäsataa ovat vääriä profeettoja. Heillä ei ole sanaa Jumalalta”. Ei, hän lähti täysin vakuuttuneena, petettynä ja vieteltynä väärään.
Miksi useat uskovat lankeavat petokseen? ”Mutta katso, te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä. Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' - tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!”(Jer.7:8- 10). Siinä on vastaus: riippuminen helmasynnissä, sydämen salaisessa epäjumalassa, synnin vanhurskauttamisessa, veljeydessä maailman kanssa. Kun he tulevat Jumalan huoneeseen kerskuen: ”Ei minussa ole syytä”, se on avoin kutsu valheen hengelle.
Moni sanoo tänä päivänä: ”Me haluamme vain totuutta. Julista sitä!” Silti he sydämessään sanovat: ”Liian tuomiohenkistä, liian vaikeaa. En kestä tätä enempää.”
Ahab oli sokea sille kauhealle asialle, että häntä johti valheen henki. Tämä valheen henki pani Sidkian, väärän profeetan kerskumaan, että Jumalan Henki oli hänen päällään (ks. 1Kun.22:24). Nyt Ahab oli varma siitä, että hän kuuli Jumalan äänen ja palaisi voittajana.
Uskovat, jotka pitäytyvät Iisebelin oppiin, ovat sataprosenttisen varmoja siitä, että ovat oikeassa. He eivät saata nähdä petosta. Ahab ei lähtenyt sotaan ajatellen: ”Ne neljäsataa ovat vääriä profeettoja. Heillä ei ole sanaa Jumalalta”. Ei, hän lähti täysin vakuuttuneena, petettynä ja vieteltynä väärään.
Miksi useat uskovat lankeavat petokseen? ”Mutta katso, te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä. Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' - tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!”(Jer.7:8- 10). Siinä on vastaus: riippuminen helmasynnissä, sydämen salaisessa epäjumalassa, synnin vanhurskauttamisessa, veljeydessä maailman kanssa. Kun he tulevat Jumalan huoneeseen kerskuen: ”Ei minussa ole syytä”, se on avoin kutsu valheen hengelle.