SYTTYÄ PALAMAAN by Jim Cymbala
Palattuani lyhyeltä, levolliselta matkalta tervehdin seurakuntalaisia tärkeällä sydämelläni olevalla asialla.
”Veljet ja sisaret”, aloin ”koen kuulleeni Jumalalta sanoman seurakuntamme tulevaisuudesta. Sillä aikaa kun olin poissa, huusin Jumalaa avuksi, minun avukseni, ymmärtääkseni, mitä hän haluaa meistä eniten. Uskon kuulleni vastauksena:
”Ei se ole hienoa, syvällistä tai esittämistä. Haluan vain sanoa teille tänään mitä vakavimmin: Tästä päivästä lähtien rukouskokoukset tulevat olemaan seurakuntamme ilmapuntarina. Tiistai-illan tapahtumat ovat siten mittarina, jonka mukaan arvioimme onnistumista tai epäonnistumista, koska se on se mitta, jolla Jumala siunaa meitä.
Jos huudamme Herraa avuksi, hän on luvannut sanassaan vastata, tuoda pelastumattomia luokseen, vuodattaa Henkensä meidän keskuuteemme. Jos emme rukoile Herraa, hän ei ole luvannut yhtään mitään. Niin yksinkertaista se on. Aivan sama, mitä saarnaan tai mitä väitämme uskovamme, tulevaisuus riippuu meidän rukoushetkistämme.
Tämä on seurakuntaamme vahvistava kone. Niin, haluan teidän edelleen tulevan sunnuntaisin, mutta tiistain rukouskokous on kaikkein tärkein.”
Sinä aamuna paikalla oli eräs pastori Australiasta (vai oliko hän Uudesta Seelannista?), mikä on hyvin harvinainen tapaus. Kun olin esitellyt hänet ja pyytänyt häntä sanomaan pari sanaa, hän meni eteen ja sanoin vain lyhyen kommentin:
”Kuulin, mitä pastorinne sanoi. Siinä on mietittävää. Luulette voivanna arvioida, kuinka suosittu seurakuntanne on pelkästään sillä perusteella, kuka tulee kirkkoon sunnuntaina. Samoin saatatte luulla tietävänne, kuinka suosittu joku pastori tai evankelista on sen mukaan, kuka tulee kirkkoon sunnuntai-iltana. Sanon teille, että voitte arvioida, kuinka suosittu Jeesus on siitä, kuka tulee rukouskokoukseen.”
Sitten hän meni takaisin paikalleen. Siinä kaikki. En enää koskaan nähnyt häntä.
__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu säännöllisesti World Challengen tukemissa työntekijäkonferensseissa ympäri maailmaa.
”Veljet ja sisaret”, aloin ”koen kuulleeni Jumalalta sanoman seurakuntamme tulevaisuudesta. Sillä aikaa kun olin poissa, huusin Jumalaa avuksi, minun avukseni, ymmärtääkseni, mitä hän haluaa meistä eniten. Uskon kuulleni vastauksena:
”Ei se ole hienoa, syvällistä tai esittämistä. Haluan vain sanoa teille tänään mitä vakavimmin: Tästä päivästä lähtien rukouskokoukset tulevat olemaan seurakuntamme ilmapuntarina. Tiistai-illan tapahtumat ovat siten mittarina, jonka mukaan arvioimme onnistumista tai epäonnistumista, koska se on se mitta, jolla Jumala siunaa meitä.
Jos huudamme Herraa avuksi, hän on luvannut sanassaan vastata, tuoda pelastumattomia luokseen, vuodattaa Henkensä meidän keskuuteemme. Jos emme rukoile Herraa, hän ei ole luvannut yhtään mitään. Niin yksinkertaista se on. Aivan sama, mitä saarnaan tai mitä väitämme uskovamme, tulevaisuus riippuu meidän rukoushetkistämme.
Tämä on seurakuntaamme vahvistava kone. Niin, haluan teidän edelleen tulevan sunnuntaisin, mutta tiistain rukouskokous on kaikkein tärkein.”
Sinä aamuna paikalla oli eräs pastori Australiasta (vai oliko hän Uudesta Seelannista?), mikä on hyvin harvinainen tapaus. Kun olin esitellyt hänet ja pyytänyt häntä sanomaan pari sanaa, hän meni eteen ja sanoin vain lyhyen kommentin:
”Kuulin, mitä pastorinne sanoi. Siinä on mietittävää. Luulette voivanna arvioida, kuinka suosittu seurakuntanne on pelkästään sillä perusteella, kuka tulee kirkkoon sunnuntaina. Samoin saatatte luulla tietävänne, kuinka suosittu joku pastori tai evankelista on sen mukaan, kuka tulee kirkkoon sunnuntai-iltana. Sanon teille, että voitte arvioida, kuinka suosittu Jeesus on siitä, kuka tulee rukouskokoukseen.”
Sitten hän meni takaisin paikalleen. Siinä kaikki. En enää koskaan nähnyt häntä.
__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu säännöllisesti World Challengen tukemissa työntekijäkonferensseissa ympäri maailmaa.