SYNNIN KANSSA FLIRTTAILU
Pahat ovat aina olleet “vailla” totuutta, halveksien, maahan polkien, pilkaten. Näin tästä esimerkin aivan äskettäin The New York Postissa, kun eräs kirjoittaja lausui vakuuttavasti: “Tiede on nyt astunut totuuden sijaan.”
Paavalilla oli suurempi huoli aina niistä, jotka olivat tunteneet totuuden tien, tunnustaneet uskonsa Kristukseen, mutta edelleenkin flirttailivat synnin kanssa. Paavali kirjoitti heistä, jotka yrittävät pitää totuutta epävanhurskaudessa, mikä vihastuttaa Jumalan. ”Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden. Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin” (Room.1:25 - 26).
Toiset kääntyivät himokkaiden nautintojensa siteissä väärien opettajien puoleen yrittäen löytää rauhaa. He lopulta hyväksyivät ” turmiollisia harhaoppeja… Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; (2 Piet.2:1 2).
Paavalin kaikki saarnat luopumusta ja antikristusta vastaan olivat suunnatut lihallisiin uskoviin. Heidän ei pitänyt olla Rooman epäjumalien, pakanallisen Kreikan, eikä tuntemattomissa paikoissa asuvien pakanaheimojen epäjumalien palvelijoita. Paavalin sanoma oli hyvin tärkeä seurakunnalle. Hän kirjoitti sen luettavaksi seurakunnissa, suoraan uskoville!
Paavali näet kutsui Jumalan kansaa joka puolella totuuden rakkauteen, etsimään sitä, tutkimaan ja tottelemaan sitä. Hän kirjoitti siis: ”Antakaa totuuden olla oppaananne. Älkää kääntykö pois sen luota. Pyytäkää Pyhää Henkeä antamaan teille näkevät silmät, kuulevat korvat ja rakastava sydän. Muutoin avaatte itsenne petoksille ja lopulta uskotte valheen. Saatana kykenee panemaan teissä alkuun antikristuksen palvonnan kultin”.
Jos ette usko tätä, muistelkaa Raamatun sanaa. Se sanoo, että aivan vähän ennen Jeesuksen paluuta Saatana tuo esiin sellaisen ylitsevuotavan petoksen tulvan, että hän pettää jos mahdollista valitutkin. Silloin ei ole enää kyse siitä, kuinka kauan joku uskova on vaeltanut Jeesuksen kanssa. Hän kohtaa koetuksia, niin kuin ei koskaan ennen elämässään. Vahvinkin uskova joutuu kiusaukseen epäillä Jumalan uskollisuutta ja lakkaa luottamasta hänen pyhään sanaansa.
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24).
Paavalilla oli suurempi huoli aina niistä, jotka olivat tunteneet totuuden tien, tunnustaneet uskonsa Kristukseen, mutta edelleenkin flirttailivat synnin kanssa. Paavali kirjoitti heistä, jotka yrittävät pitää totuutta epävanhurskaudessa, mikä vihastuttaa Jumalan. ”Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden. Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin” (Room.1:25 - 26).
Toiset kääntyivät himokkaiden nautintojensa siteissä väärien opettajien puoleen yrittäen löytää rauhaa. He lopulta hyväksyivät ” turmiollisia harhaoppeja… Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; (2 Piet.2:1 2).
Paavalin kaikki saarnat luopumusta ja antikristusta vastaan olivat suunnatut lihallisiin uskoviin. Heidän ei pitänyt olla Rooman epäjumalien, pakanallisen Kreikan, eikä tuntemattomissa paikoissa asuvien pakanaheimojen epäjumalien palvelijoita. Paavalin sanoma oli hyvin tärkeä seurakunnalle. Hän kirjoitti sen luettavaksi seurakunnissa, suoraan uskoville!
Paavali näet kutsui Jumalan kansaa joka puolella totuuden rakkauteen, etsimään sitä, tutkimaan ja tottelemaan sitä. Hän kirjoitti siis: ”Antakaa totuuden olla oppaananne. Älkää kääntykö pois sen luota. Pyytäkää Pyhää Henkeä antamaan teille näkevät silmät, kuulevat korvat ja rakastava sydän. Muutoin avaatte itsenne petoksille ja lopulta uskotte valheen. Saatana kykenee panemaan teissä alkuun antikristuksen palvonnan kultin”.
Jos ette usko tätä, muistelkaa Raamatun sanaa. Se sanoo, että aivan vähän ennen Jeesuksen paluuta Saatana tuo esiin sellaisen ylitsevuotavan petoksen tulvan, että hän pettää jos mahdollista valitutkin. Silloin ei ole enää kyse siitä, kuinka kauan joku uskova on vaeltanut Jeesuksen kanssa. Hän kohtaa koetuksia, niin kuin ei koskaan ennen elämässään. Vahvinkin uskova joutuu kiusaukseen epäillä Jumalan uskollisuutta ja lakkaa luottamasta hänen pyhään sanaansa.
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24).