SUURI PALKKA
Monet äänet analysoivat tämän päivän ihmisiä ihmetellen, miksi he ovat niin hämmentyneitä ja huolissaan. He eivät kuitenkaan pysty selvittämään sen syytä. Itse asiassa ei kukaan Jeesusta todellisesti rakastava voi olla huolissaan mahdollisten aineellisten menetysten edessä. Pikemminkin hän on huolissaan hengellisten asioiden tähden.
Paavali tunsi hämmennyksemme ja paineidemme todellisen syyn. Hän puhui tästä Roomalaiskirjeen 7. luvussa sen jakeissa 15 ja 19: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.
Apostoli sanoo tässä: ”Huomaan aina tekeväni juuri sitä, mitä en tahdo. En kuitenkaan näe pystyväni ainoaan rakastamaani asiaan, kuuliaisuuteen Jumalalle”.
Paavali puhuu tässä tuhansille vilpittömille uskoville. He ovat huolissaan, koska eivät vain pysty voittamaan syntiään! He haluavat tehdä oikein, elää pyhää ja puhdasta elämää Herran edessä. He vihaavat syntiä, joka niin helposti kiusaa heitä ja häiritsee heidän yhteyttään Kristuksen kanssa. Kuitenkin he jatkuvasti palaavat siihen!
He ovat lopulta masentuneita, huolissaan, uupuneita ja rukoilevat: ”Voi minua viheliäistä ihmistä! En halua tehdä sitä enää koskaan, mutta en näytä pystyväni vastustamaan sitä! Miksi olen niin heikko? Kuinka kauan minun pitää kestää tätä taistelua? Onko minun vaellettava koko elämäni ajan itkien kyynelvirtoja, tunnustaen ja katuen ja sitten mentävä taas siihen takasin?”
Aabraham kysyi Herralta samantapaista, kun hän ei nähnyt mitään poispääsyä itseään kovin vaivaavasta ongelmasta. Jumalan vastaus kuului: ”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri" (1 Moos.15:1). Herra siis sanoi hänelle: “Aabraham, minä annan itseni sinulle ja siinä kaikki. Minä olen sinun puolustajasi ja suuri palkkasi siksi, että aion olla sinun Jumalasi.”
Paavali tunsi hämmennyksemme ja paineidemme todellisen syyn. Hän puhui tästä Roomalaiskirjeen 7. luvussa sen jakeissa 15 ja 19: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.
Apostoli sanoo tässä: ”Huomaan aina tekeväni juuri sitä, mitä en tahdo. En kuitenkaan näe pystyväni ainoaan rakastamaani asiaan, kuuliaisuuteen Jumalalle”.
Paavali puhuu tässä tuhansille vilpittömille uskoville. He ovat huolissaan, koska eivät vain pysty voittamaan syntiään! He haluavat tehdä oikein, elää pyhää ja puhdasta elämää Herran edessä. He vihaavat syntiä, joka niin helposti kiusaa heitä ja häiritsee heidän yhteyttään Kristuksen kanssa. Kuitenkin he jatkuvasti palaavat siihen!
He ovat lopulta masentuneita, huolissaan, uupuneita ja rukoilevat: ”Voi minua viheliäistä ihmistä! En halua tehdä sitä enää koskaan, mutta en näytä pystyväni vastustamaan sitä! Miksi olen niin heikko? Kuinka kauan minun pitää kestää tätä taistelua? Onko minun vaellettava koko elämäni ajan itkien kyynelvirtoja, tunnustaen ja katuen ja sitten mentävä taas siihen takasin?”
Aabraham kysyi Herralta samantapaista, kun hän ei nähnyt mitään poispääsyä itseään kovin vaivaavasta ongelmasta. Jumalan vastaus kuului: ”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri" (1 Moos.15:1). Herra siis sanoi hänelle: “Aabraham, minä annan itseni sinulle ja siinä kaikki. Minä olen sinun puolustajasi ja suuri palkkasi siksi, että aion olla sinun Jumalasi.”