AITO JUMALAN SILMISSÄ by Gary Wilkerson
Muutamat uskovat etsivät johdatusta pienimpiinkin päivittäisiin ratkaisuihinsa. Jos haluat tietää, ostatko uutta hammastahnaa, Jumala sanoo sinulle: ”Muista harjata hampaasi joka päivä”. Tiettyihin asioihin meidän ei tarvitse saada Hänen erityistä johdatustaan, koska me jo tiedämme sen siitä, mitä luemme Hänen Sanastaan.
Äskettäin olin Turkissa lähellä Irakin rajaa rukoillen sitä, miten World Challenge voisi auttaa pakolaisongelmassa. Ihmiset pakenivat ISIS:n väkivaltaista vainoa ja tulvivat alueelle, mutta YK ei ollut läsnä pitämässä yllä järjestystä. Tarve oli valtava, kun epätoivoiset ihmiset saapuivat ilman mitään muuta, kuin päällään olevat vaatteet. Puhuin erään nuoren pojan kanssa, joka oli nähnyt, kuinka ISIS:n maamiina räjäytti hänen vanhempansa. En pystynyt kuvittelemaan traumaa, jonka tämä lapsi oli joutunut käymään läpi.
Paluulennolla rukoilin: ”Oi Herra, haluaisitko käyttää World Challenge’a auttamaan täällä?” Heti paikalla tunsin pyhän vakuutuksen käyvän lävitseni, sanoen: ”Miksi rukoilet tätä? Tiedät, miten voit auttaa!” Silloin tajusin: ”Tietenkin World Challenge’n olisi oltava täällä. Meillä on toivon evankeliumi, ja me rukoilemme Jumalan apua. Sehän on aina ollut työmme DNA. Ruokkia nälkäisiä? Tuoda lohdutusta kärsiville? Muuttaa orvon elämää? Miksi meidän pitää rukoilla? Lähdetään jo!”
”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni”(Matt.25:35- 36).
Älä ymmärrä väärin. Uskon johdatuksen rukoilemiseen. Koska olemme Jumalan lampaita ja tunnemme Hänen äänensä, on eräitä asioita, joita osaamme tehdä. Yksi niistä on tämä: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta”(Jaak.1:27).
Äskettäin olin Turkissa lähellä Irakin rajaa rukoillen sitä, miten World Challenge voisi auttaa pakolaisongelmassa. Ihmiset pakenivat ISIS:n väkivaltaista vainoa ja tulvivat alueelle, mutta YK ei ollut läsnä pitämässä yllä järjestystä. Tarve oli valtava, kun epätoivoiset ihmiset saapuivat ilman mitään muuta, kuin päällään olevat vaatteet. Puhuin erään nuoren pojan kanssa, joka oli nähnyt, kuinka ISIS:n maamiina räjäytti hänen vanhempansa. En pystynyt kuvittelemaan traumaa, jonka tämä lapsi oli joutunut käymään läpi.
Paluulennolla rukoilin: ”Oi Herra, haluaisitko käyttää World Challenge’a auttamaan täällä?” Heti paikalla tunsin pyhän vakuutuksen käyvän lävitseni, sanoen: ”Miksi rukoilet tätä? Tiedät, miten voit auttaa!” Silloin tajusin: ”Tietenkin World Challenge’n olisi oltava täällä. Meillä on toivon evankeliumi, ja me rukoilemme Jumalan apua. Sehän on aina ollut työmme DNA. Ruokkia nälkäisiä? Tuoda lohdutusta kärsiville? Muuttaa orvon elämää? Miksi meidän pitää rukoilla? Lähdetään jo!”
”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni”(Matt.25:35- 36).
Älä ymmärrä väärin. Uskon johdatuksen rukoilemiseen. Koska olemme Jumalan lampaita ja tunnemme Hänen äänensä, on eräitä asioita, joita osaamme tehdä. Yksi niistä on tämä: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta”(Jaak.1:27).