HÄNEN LÄSNÄOLONSA PUUTE
Ilmestyskirjan 3.luvussa Kristus tekee yhteenvedon sanomastaan kaikille seitsemälle pastorille ja seurakunnalle. Hän sanansa kertovat: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20). Liian usein uskovat eivät avaa sydämen ovia Jeesukselle. Kun hän kolkuttaa, he eivät ole edes kotona. *Sen sijaan ovella on kyltti: Rakas Herra, olen julistamassa sairaalassa, sitten myöhemmin vankilassa. Nähdään kirkossa.”
Monet seurakunnat tänä päivänä tekevät niin paljon hyvää, hyväntekeväisyyttä Kristuksen nimessä. Heillä on ohjelmat melkein kaikkea inhimillistä tarvetta kohtaan. Seurakuntalaiset elävät puhdasta, rehtiä elämää, tarkkaan välttäen syntiä. Jotakin on kuitenkin muuttunut heissä. Joskus nämä uskovat olivat hartaita Jeesuksen yhteyden harjoittajia. Heiltä ei mennyt päivääkään ilman ajan viettämistä Hänen kanssaan. Nyt kaikki on toisin. He antavat Hänelle vain nopean tervehdyksen mennessään johon työhön. Miten vakavalta tämä tuntuu Jeesuksesta?
Jeesus varoittaa meitä: ”Seurakunnastani on hävinnyt jotakin. Se on minun pelottava läsnäoloni. Sinun pitää mennä takaisin salaiseen kammioosi, takaisin aterioitsemaan minun kanssani. Muutoin, otan läsnäoloni sinulta pois. Kaikki hyvät työsi, saarnaamisesi, evankelioimisesi ja uhraamisesi täytyy lähteä meidän yhteisestä ajastamme. Sen pitää lähteä Minun pöydästäni.”
Efeson seurakunta oli kadottanut jotakin, mikä heillä oli ollut kerran, Kristuksen läsnäolon ilmestyksen keskellään. He olivat alkaneet ottaa Jeesuksen läsnäolon itsestäänselvyytenä ja se vaikutti heidän palvelukseensa. Kerran he rakastivat toisiaan ja välittivät toisistaan, nyt hekin ottivat toinen toisensa itsestään selvyytenä. Sillä oli tuhoisa vaikutus heidän hyviin töihinsä. He olivat niin kiireisiä palvellessaan ihmisiä että heidän teoistaan tuli keskipiste, ei Kristuksen rakkaudesta. Hänen voimallinen läsnäolonsa puuttui.
Nyt Jeesus varoitti heitä: ”Jos ette tee muutoksia, jo ette palaa nälkäänne Minua kohtaan, otan pois teidän todistuksenne. Teillä ei enää ole mitään arvovaltaa, kun teette hyviä tekoja. Kaikki on silloin turhaa.”
Monet seurakunnat tänä päivänä tekevät niin paljon hyvää, hyväntekeväisyyttä Kristuksen nimessä. Heillä on ohjelmat melkein kaikkea inhimillistä tarvetta kohtaan. Seurakuntalaiset elävät puhdasta, rehtiä elämää, tarkkaan välttäen syntiä. Jotakin on kuitenkin muuttunut heissä. Joskus nämä uskovat olivat hartaita Jeesuksen yhteyden harjoittajia. Heiltä ei mennyt päivääkään ilman ajan viettämistä Hänen kanssaan. Nyt kaikki on toisin. He antavat Hänelle vain nopean tervehdyksen mennessään johon työhön. Miten vakavalta tämä tuntuu Jeesuksesta?
Jeesus varoittaa meitä: ”Seurakunnastani on hävinnyt jotakin. Se on minun pelottava läsnäoloni. Sinun pitää mennä takaisin salaiseen kammioosi, takaisin aterioitsemaan minun kanssani. Muutoin, otan läsnäoloni sinulta pois. Kaikki hyvät työsi, saarnaamisesi, evankelioimisesi ja uhraamisesi täytyy lähteä meidän yhteisestä ajastamme. Sen pitää lähteä Minun pöydästäni.”
Efeson seurakunta oli kadottanut jotakin, mikä heillä oli ollut kerran, Kristuksen läsnäolon ilmestyksen keskellään. He olivat alkaneet ottaa Jeesuksen läsnäolon itsestäänselvyytenä ja se vaikutti heidän palvelukseensa. Kerran he rakastivat toisiaan ja välittivät toisistaan, nyt hekin ottivat toinen toisensa itsestään selvyytenä. Sillä oli tuhoisa vaikutus heidän hyviin töihinsä. He olivat niin kiireisiä palvellessaan ihmisiä että heidän teoistaan tuli keskipiste, ei Kristuksen rakkaudesta. Hänen voimallinen läsnäolonsa puuttui.
Nyt Jeesus varoitti heitä: ”Jos ette tee muutoksia, jo ette palaa nälkäänne Minua kohtaan, otan pois teidän todistuksenne. Teillä ei enää ole mitään arvovaltaa, kun teette hyviä tekoja. Kaikki on silloin turhaa.”