NYKYINEN KÄRSIMYKSEMME
Kärsit ehkä juuri nyt hyvin kivuliasta koetusta. Kuitenkin tiedät syyn siihen olevan jotakin aivan muuta kuin, että Jumala käsittelee elämässäsi olevaa syntiä. Ihmetteletkö, miksi Herra antaa sinun kestää sellaista tuskaa?
Sairautesi voi olla pätsi, jonka on määrä antaa elämäsi muuttavan ilmestyksen. Näin täsmälleen tapahtui Jobille. Kaiken kärsimyksensä keskellä Job teki uskomattoman löydön: Huolimatta hänen puhtaasta tiedostaan Jumalasta, hän ei todella tuntenut Herraa. Hän tunnusti: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa" (Job 42:5).
Jobin kärsimyksen aikaan hän oli vähintään seitsemänkymmentä vuotta vanha. Hän oli tiennyt Jumalasta koko ikänsä ajan. Jossakin kohdin Job oli pystyttänyt alttarin Herralle. Sen edessä hän vietti tuntikausia ylistäen ja palvoen Jumalaa. Vuosien varrella Jumala oli opettanut hänelle teistään ja ihmeistään. Job oli saanut oppia Jumalan lohdutuksesta, Hänen pyhyydestään, luonteestaan, luonnostaan, vihastaan, ja Job oli oppinut Jumalan voiman ja viisauden ylivertaisuudesta.
Kun Jobille tuli tämä vaikeasti tajuttava kriisi, hän ei nähnyt Herraa lainkaan. Sen sijaan Jumalasta tuli hänelle enemmänkin vain valju teologinen termi. Herra, joka oli ollut osa hänen elämäänsä joka päivä, näytti nyt olevan poissa kaikesta, mitä Job kävi läpi. Yhtäkkiä Jumala näytti sarjalta saarnoja, kuolleelta sanalta, tiedolta, jolla ei ollut voimaa tai elämää takanaan.
Uskon, että juuri tätä Herra tahtoi saada pintaan koko Jobin elämän ajan. Meidän rakastava Isämme näet haluaa lastensa tuntevan Hänet läheisesti kaikilla elämänalueilla. Siihen kuuluvat myös syvimmät koetukset ja kärsimykset. Herramme kaipaa olla enemmän kuin kuolleen kirjaimen teologian Jumala. Hän haluaa meidän tuntevan Hänet myös Isänä, joka on kaikkitietävä, aina lähellä meitä, jolla on kaikki hallinnassaan, oman kätensä kämmenpohjassa. Meidän nykyinen kärsimyksemme tuottaa meissä jommankumman kahdesta asiasta: joko kovasydämisyyttä ja epäuskon henkeä tai kirkkaan näyn Jumalan hallinnasta kaikessa, mikä koskee meitä.
Sairautesi voi olla pätsi, jonka on määrä antaa elämäsi muuttavan ilmestyksen. Näin täsmälleen tapahtui Jobille. Kaiken kärsimyksensä keskellä Job teki uskomattoman löydön: Huolimatta hänen puhtaasta tiedostaan Jumalasta, hän ei todella tuntenut Herraa. Hän tunnusti: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa" (Job 42:5).
Jobin kärsimyksen aikaan hän oli vähintään seitsemänkymmentä vuotta vanha. Hän oli tiennyt Jumalasta koko ikänsä ajan. Jossakin kohdin Job oli pystyttänyt alttarin Herralle. Sen edessä hän vietti tuntikausia ylistäen ja palvoen Jumalaa. Vuosien varrella Jumala oli opettanut hänelle teistään ja ihmeistään. Job oli saanut oppia Jumalan lohdutuksesta, Hänen pyhyydestään, luonteestaan, luonnostaan, vihastaan, ja Job oli oppinut Jumalan voiman ja viisauden ylivertaisuudesta.
Kun Jobille tuli tämä vaikeasti tajuttava kriisi, hän ei nähnyt Herraa lainkaan. Sen sijaan Jumalasta tuli hänelle enemmänkin vain valju teologinen termi. Herra, joka oli ollut osa hänen elämäänsä joka päivä, näytti nyt olevan poissa kaikesta, mitä Job kävi läpi. Yhtäkkiä Jumala näytti sarjalta saarnoja, kuolleelta sanalta, tiedolta, jolla ei ollut voimaa tai elämää takanaan.
Uskon, että juuri tätä Herra tahtoi saada pintaan koko Jobin elämän ajan. Meidän rakastava Isämme näet haluaa lastensa tuntevan Hänet läheisesti kaikilla elämänalueilla. Siihen kuuluvat myös syvimmät koetukset ja kärsimykset. Herramme kaipaa olla enemmän kuin kuolleen kirjaimen teologian Jumala. Hän haluaa meidän tuntevan Hänet myös Isänä, joka on kaikkitietävä, aina lähellä meitä, jolla on kaikki hallinnassaan, oman kätensä kämmenpohjassa. Meidän nykyinen kärsimyksemme tuottaa meissä jommankumman kahdesta asiasta: joko kovasydämisyyttä ja epäuskon henkeä tai kirkkaan näyn Jumalan hallinnasta kaikessa, mikä koskee meitä.