MIKSI SEURAAMME JEESUSTA? by Gary Wilkerson
Johanneksen evankeliumin kuudes luku on minulle Raamatun vaikein kohta, koska se puhuu seuraajista, jotka lopulta kuitenkin kieltävät Jeesuksen ja kääntyvät pois. Siinä on kertomus ihmisistä, jotka lähtivät Jeesuksen luota kirjaimellisesti läjäpäin (ks. Joh.6:66).
Jeesus oli juuri ruokkinut ihmeellisesti tuhansia ihmisiä. He olivat ihmeissään ja innostuneita siitä, mitä Hän oli tehnyt. He olivat valmiit seuraamaan tätä ihmeidentekijä - Messiasta. Kun Hän sitten sanoi heille, minkä perässä he oikeastaan kulkivat, he pilkkasivat Häntä ja lähtivät joukoittain pois.
Tämän Raamatunkohdan alla on kysymys jokaiselle Jeesusta seuraavalle: ”Kuka on vastuussa elämästäsi, sinä vain Jeesus?” Annammeko Jumalan johdattaa meitä täysin elämässämme? Vai yritämmekö määrätä itse, mitä Jumala tahtoo meistä?
Jokainen kristitty joutuu tämän kysymyksen eteen aikaisessa vaiheessa Herran kanssa vaeltaessaan. Alusta lähtien meissä käydään taistelua, kahden valtakunnan yhteentörmäystä. Ensin on maailman ulkoinen kulttuuri, joka haastaa jatkuvasti: ”Miten voit hyötyä tästä?” Sitten on Jumalan valtakunnan kulttuuri, joka kysyy: ”Miten voit palvella Herraa ja lähimmäistäsi?”
Jeesus oli jo saarnannut, että Jumalan valtakunta toimi maailmassa: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi"(Mark.1:15). toisin sanoen: Jumalan valtakunta on läsnä teidän keskellänne”. Useimmilla Kristusta kuunnelleilla sinä päivänä oli maailmallinen asenne. Heitä ajoi vain se, mistä he saattoivat hyötyä. Kun Jeesus tuli tarjoten siunausta, he kerääntyivät Hänen ympärilleen sanoen: ”Varmasti, jos annat minulle kaiken, alan seurata sinua. Jos parannat minun sairaat perheenjäseneni ja vastaat rukouksiini, niin ehdottomasti olen opetuslapsesi.”
Mitä tapahtuu uskon sitoutumisellemme, jos nämä toiveemme eivät toteudu? Miten Jeesukselle antautuneita olemme, kun tajuamme, ettei Hän olekaan vain ”assistenttimme”, apulaisemme elämässä? Samat ihmiset, jotka olivat valmiit seuraamaan Kristusta, aivan yhtäkkiä hylkäsivät Hänet. Pettyneinä he lähtivät, lakaten seuraamasta Häntä. Jeesus tiesi, että näin tapahtuisi. Sen tähden Hän, heti tehtyään suuren ihmeen noille ihmisille, sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja” (Jo.6:26). Onko sama totta meidän elämässämme tänään? Seuraammeko me Jeesusta pääasiassa, koska Hän siunaa vai siksi, että Hän on Herra?
Jeesus oli juuri ruokkinut ihmeellisesti tuhansia ihmisiä. He olivat ihmeissään ja innostuneita siitä, mitä Hän oli tehnyt. He olivat valmiit seuraamaan tätä ihmeidentekijä - Messiasta. Kun Hän sitten sanoi heille, minkä perässä he oikeastaan kulkivat, he pilkkasivat Häntä ja lähtivät joukoittain pois.
Tämän Raamatunkohdan alla on kysymys jokaiselle Jeesusta seuraavalle: ”Kuka on vastuussa elämästäsi, sinä vain Jeesus?” Annammeko Jumalan johdattaa meitä täysin elämässämme? Vai yritämmekö määrätä itse, mitä Jumala tahtoo meistä?
Jokainen kristitty joutuu tämän kysymyksen eteen aikaisessa vaiheessa Herran kanssa vaeltaessaan. Alusta lähtien meissä käydään taistelua, kahden valtakunnan yhteentörmäystä. Ensin on maailman ulkoinen kulttuuri, joka haastaa jatkuvasti: ”Miten voit hyötyä tästä?” Sitten on Jumalan valtakunnan kulttuuri, joka kysyy: ”Miten voit palvella Herraa ja lähimmäistäsi?”
Jeesus oli jo saarnannut, että Jumalan valtakunta toimi maailmassa: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi"(Mark.1:15). toisin sanoen: Jumalan valtakunta on läsnä teidän keskellänne”. Useimmilla Kristusta kuunnelleilla sinä päivänä oli maailmallinen asenne. Heitä ajoi vain se, mistä he saattoivat hyötyä. Kun Jeesus tuli tarjoten siunausta, he kerääntyivät Hänen ympärilleen sanoen: ”Varmasti, jos annat minulle kaiken, alan seurata sinua. Jos parannat minun sairaat perheenjäseneni ja vastaat rukouksiini, niin ehdottomasti olen opetuslapsesi.”
Mitä tapahtuu uskon sitoutumisellemme, jos nämä toiveemme eivät toteudu? Miten Jeesukselle antautuneita olemme, kun tajuamme, ettei Hän olekaan vain ”assistenttimme”, apulaisemme elämässä? Samat ihmiset, jotka olivat valmiit seuraamaan Kristusta, aivan yhtäkkiä hylkäsivät Hänet. Pettyneinä he lähtivät, lakaten seuraamasta Häntä. Jeesus tiesi, että näin tapahtuisi. Sen tähden Hän, heti tehtyään suuren ihmeen noille ihmisille, sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja” (Jo.6:26). Onko sama totta meidän elämässämme tänään? Seuraammeko me Jeesusta pääasiassa, koska Hän siunaa vai siksi, että Hän on Herra?