“KAPITALISTINEN” KRISTILLISYYS
Amerikka todistaa “kapitalistista” kristillisyyttä. Seurakunnan päämäärä ei ole enää hengellinen kasvu, vaan suureneminen numeroissa, omaisuudessa, taloudessa. Jeesuksen tuomio Laodikean seurakunnalle sopii tänä päivänä moneen seurakuntaan: ”Etkö tajua, mitä sinulle on tapahtunut. Sokeutesi on aiheuttanut pensistymisesi etkä edes huomaa sitä. Luulet edelleen olevasi kuuma minua kohtaan” (ks. Ilm.3:15 - 17).
Efesossa, seurakunnan synti oli läheisyyden puute Jeesuksen kanssa. Tyatirassa se oli oikean ja väärän erottamisen puute ja flirttailu hengellisen aviorikoksen kanssa. Nyt Laodikeassa me näemme kaikista pahimman synnin: kaiken Kristukseen olevan tarpeen puuttumisen.
Kaikki päättyy alastomuuteen. Jeesus puhui laodikealaisille heidän paljaana ollessaan: ”eikä alastomuutesi häpeä näkyisi”(Ilm.3:18). Kreikan sana, jota käytetään alastomuudesta, merkitsee ”kaikki lähteet riistettynä”. Jumala näet varaa omat lähteensä niille, jotka luottavat Häneen, jotka riippuvat Hänestä tarpeissaan. Mitkä Hänen lähteensä ovat? Ne ovat todellisia hengellisiä rikkauksia: Hänen vahvuutensa, ihmeitä tekevä voimansa, taivaallinen johdatuksensa, ilmituleva läsnäolonsa.
Kuvittele seurakuntaa, joka istuu mukavasti tunnin kestävän jumalanpalveluksen. Nämä kristityt kuulevat lyhyen saarnan siitä, miten pärjätä elämän paineissa. Sitten he ovat äkkiä ulkona. He eivät tunne mitään tarvetta murtumiseen tai katumiseen Jeesuksen edessä. He eivät tunne tarvetta saada pistoa sydämeensä tai herätystä saarnan kautta. Heissä ei ole rukousta: ”Herra, sulata minut, murra minut. Vain sinä yksin voit täyttää nälkäni.”
Missä on heidän aiempi innokkuutensa? Nämä uskovat kerran menivät innokkaina kirkkoon, tutkivat Jumalan Sanaa, paljastivat sydämensä Hengen kohdevalolle. Nyt he luulevat kasvaneensa kaikesta eroon. Niinpä he ovat rajoittaneet kristillisyytensä sunnuntaiaamuihin, penseyden uskontoon.
Jeesus rakasti niin paljon Laodikean pastoria ja hänen seurakuntaansa, että Hän sanoi heille haluavansa luoda heihin halun saada ammentaa Jumalan lähteestä: ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus”(Ilm.3:19). Hänen rakastava kätensä oli tulossa kurittamaan heitä. Se Hän tekisi luomalla heihin tarpeen rukoilla Hänen voimaansa ja apuansa. Kristus puhuu meille samoilla sanoilla tänään. Hän sanoo meille, niin kuin juuri sanoi laodikealaisille: ”Kaikki riippuu siitä, että aterioitset kanssani. Se on oven avaamista, kun kolkutan. Kutsun sinua nyt tulemaan ja olemaan yhteydessäni. Minulla on kaikki, mitä tarvitset. Sinun seurasi minun kanssani antaa sinulle, mitä tarvitset jatkaaksesi palvelemista. Se tulee vain yhteisestä ajastamme.”
Efesossa, seurakunnan synti oli läheisyyden puute Jeesuksen kanssa. Tyatirassa se oli oikean ja väärän erottamisen puute ja flirttailu hengellisen aviorikoksen kanssa. Nyt Laodikeassa me näemme kaikista pahimman synnin: kaiken Kristukseen olevan tarpeen puuttumisen.
Kaikki päättyy alastomuuteen. Jeesus puhui laodikealaisille heidän paljaana ollessaan: ”eikä alastomuutesi häpeä näkyisi”(Ilm.3:18). Kreikan sana, jota käytetään alastomuudesta, merkitsee ”kaikki lähteet riistettynä”. Jumala näet varaa omat lähteensä niille, jotka luottavat Häneen, jotka riippuvat Hänestä tarpeissaan. Mitkä Hänen lähteensä ovat? Ne ovat todellisia hengellisiä rikkauksia: Hänen vahvuutensa, ihmeitä tekevä voimansa, taivaallinen johdatuksensa, ilmituleva läsnäolonsa.
Kuvittele seurakuntaa, joka istuu mukavasti tunnin kestävän jumalanpalveluksen. Nämä kristityt kuulevat lyhyen saarnan siitä, miten pärjätä elämän paineissa. Sitten he ovat äkkiä ulkona. He eivät tunne mitään tarvetta murtumiseen tai katumiseen Jeesuksen edessä. He eivät tunne tarvetta saada pistoa sydämeensä tai herätystä saarnan kautta. Heissä ei ole rukousta: ”Herra, sulata minut, murra minut. Vain sinä yksin voit täyttää nälkäni.”
Missä on heidän aiempi innokkuutensa? Nämä uskovat kerran menivät innokkaina kirkkoon, tutkivat Jumalan Sanaa, paljastivat sydämensä Hengen kohdevalolle. Nyt he luulevat kasvaneensa kaikesta eroon. Niinpä he ovat rajoittaneet kristillisyytensä sunnuntaiaamuihin, penseyden uskontoon.
Jeesus rakasti niin paljon Laodikean pastoria ja hänen seurakuntaansa, että Hän sanoi heille haluavansa luoda heihin halun saada ammentaa Jumalan lähteestä: ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus”(Ilm.3:19). Hänen rakastava kätensä oli tulossa kurittamaan heitä. Se Hän tekisi luomalla heihin tarpeen rukoilla Hänen voimaansa ja apuansa. Kristus puhuu meille samoilla sanoilla tänään. Hän sanoo meille, niin kuin juuri sanoi laodikealaisille: ”Kaikki riippuu siitä, että aterioitset kanssani. Se on oven avaamista, kun kolkutan. Kutsun sinua nyt tulemaan ja olemaan yhteydessäni. Minulla on kaikki, mitä tarvitset. Sinun seurasi minun kanssani antaa sinulle, mitä tarvitset jatkaaksesi palvelemista. Se tulee vain yhteisestä ajastamme.”