ÄLÄ MENE TAKAISIN EGYPTIIN by Gary Wilkerson
Aabraham teki ihmeellisiä tekoja, kun Jumala johti häntä siunauksensa täyteyteen. Myöhemmin, kuitenkin, kun tilanne muuttui huonoksi, Aabraham lakkasi kohdistamasta katsettaan Jumalan kirkkauteen. Hän turvautui sen sijaan omaan voimaansa: ”Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova” (1 Moos.12:10).
Kertomuksesta käy ilmi, että Egypti oli viimeinen paikka, mihin Aabrahamin olisi pitänyt mennä. Matkalla hän asetti vaimonsa vaaraan, kun hän lyhyeksi ajaksi menetti vaimonsa vihamieliselle kuninkaalle. Hän valehteli ja muunteli asioita pelastaakseen nahkansa. Tämä mies oli luottanut Jumalaan aina siihen asti täysin. Miksi hän ei luottanut Jumalan vievän hänet vaikeuksien läpi?
Ehkä sinulle tapahtuu samoin omissa ongelmissasi. Kun elämä muuttuu kovaksi, taloudellisesti, terveydellisesti, perheessäsi, pysyvätkö silmäsi edelleen luotuina Jumalan kirkkauteen kaikessa? Jos olet koskaan ”mennyt Egyptiin” saadaksesi apua, tiedät kuinka olematon yrityksesi voi olla. Usein se vain vaikeuttaa ongelmaa entisestään, lisää siihen häpeää ja epätoivoa.
Tarkoitan tätä: Meidän erottautumisemme tästä maailmasta ei tapahdu oman yrityksemme tai kykymme kautta. Se tapahtuu Jumalan ilmestyksen kautta. Hänen kirkkautensa pysyy meissä silloinkin, kun ajat ovat kovat. Mieti profeetta Jesajaa. Tullessaan sisälle temppeliin, hän näki Jumalan kirkkauden: ”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin”(Jes.6:1). Tuo pyhä näky pani Jesajan laskeutumaan lattialle nöyrässä pelossa: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin"(Jes.6:5).
Siinä hetkessä Jesaja tunnisti Jumalan erottamisen. Herra sanoi hänelle: ”Olen erottanut sinut omia tarkoitusperiäni varten. Lähetän sinut saarnaamaan Sanaani korruptoituneelle kansalle. He vastustavat sinua, mutta kestät sen, koska olet nähnyt minun kirkkauteni. Kun he käyvät kimppuusi, sinun ei tarvitse ’lähteä Egyptiin’, sillä olet nähnyt Jumalan luonnon, Hänen, joka on kutsunut sinut”.
Kertomuksesta käy ilmi, että Egypti oli viimeinen paikka, mihin Aabrahamin olisi pitänyt mennä. Matkalla hän asetti vaimonsa vaaraan, kun hän lyhyeksi ajaksi menetti vaimonsa vihamieliselle kuninkaalle. Hän valehteli ja muunteli asioita pelastaakseen nahkansa. Tämä mies oli luottanut Jumalaan aina siihen asti täysin. Miksi hän ei luottanut Jumalan vievän hänet vaikeuksien läpi?
Ehkä sinulle tapahtuu samoin omissa ongelmissasi. Kun elämä muuttuu kovaksi, taloudellisesti, terveydellisesti, perheessäsi, pysyvätkö silmäsi edelleen luotuina Jumalan kirkkauteen kaikessa? Jos olet koskaan ”mennyt Egyptiin” saadaksesi apua, tiedät kuinka olematon yrityksesi voi olla. Usein se vain vaikeuttaa ongelmaa entisestään, lisää siihen häpeää ja epätoivoa.
Tarkoitan tätä: Meidän erottautumisemme tästä maailmasta ei tapahdu oman yrityksemme tai kykymme kautta. Se tapahtuu Jumalan ilmestyksen kautta. Hänen kirkkautensa pysyy meissä silloinkin, kun ajat ovat kovat. Mieti profeetta Jesajaa. Tullessaan sisälle temppeliin, hän näki Jumalan kirkkauden: ”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin”(Jes.6:1). Tuo pyhä näky pani Jesajan laskeutumaan lattialle nöyrässä pelossa: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin"(Jes.6:5).
Siinä hetkessä Jesaja tunnisti Jumalan erottamisen. Herra sanoi hänelle: ”Olen erottanut sinut omia tarkoitusperiäni varten. Lähetän sinut saarnaamaan Sanaani korruptoituneelle kansalle. He vastustavat sinua, mutta kestät sen, koska olet nähnyt minun kirkkauteni. Kun he käyvät kimppuusi, sinun ei tarvitse ’lähteä Egyptiin’, sillä olet nähnyt Jumalan luonnon, Hänen, joka on kutsunut sinut”.