MAHTAVA SOTIJA by Jim Cymbala
Mahtavien sotijoiden joukossa, joita olen saanut tuntea, pidän
Delores Bonneria, erästä eteläafrikkalaista naista, joka elää yksin
Bedford-Stuyvesantissa, eräässä Brooklynin kovimmista lähiöistä. Hän on
ollut lääkintävahtimestarina Maimonaides Sairaalassa enemmän kuin
kolmekymmentä vuotta. Me, Carol ja minä, tapasimme hänet eräänä jouluna,
kun olimme viemässä lahjoja joillekin seurakuntamme köyhille lapsille.
Deloresilla oli vastuullaan koko hoito-osasto sinä päivänä, mutta nämä lapset eivät olleet hänen. Hän oli tuonut heidät jostakin läheisestä suojakodista tapaamaan meitä. Heidän luonnollinen äitinsä oli liian ongelmiensa nielemä olemaan läsnä edes tällaisessa tilanteessa.
”Miten tapasit nämä lapset?” kysyin.
Hän mumisi jotakin vaatimattomasti. Se ei ollut todellakaan vastaus kysymykseeni. Vain muilta kuulin, että hän oli, heti uskoon tulonsa jälkeen eräässä rukouskokouksessa vuonna 1982, saanut sydämelleen lapset kaduilla ja huumeriippuvaisten luona. Jumala kosketti hänen sydäntään, ja hän alkoi tuoda lapsia pyhäkouluun. Ensin hän pani heidät taksiin. Myöhemmin joku kuuli, mitä hän teki, ja osti hänelle auton. Tänä päivänä hänellä on tila-auto, niin että hän voi kuljettaa enemmän lapsia ja teinejä kuulemaan evankeliumia.
Tämä on vain osa Deloresin kertomusta. Sunnuntaisin jumalanpalvelusten välissä hän valvoo siivousryhmän toimintaa kirkossa, niin että se on siisti seuraavaa tilaisuutta varten. Sunnuntaisin hän lähtee ulos evankelioimistiimin kanssa, kolkuttelee köyhille rakennettujen talojen oville jakamaan Jumalan rakkautta. Arkipäivisin löydän hänet polvillaan yläkerrassa rukoustiimin kanssa rukoilemassa vuorollaan ihmisten tarpeiden tähden. Hän teki saman jutun työmatkallaan Peruun, jossa hän liittyi muihin kutsumaan ihmisiä Jumalan luokse, kun minä saarnasin ulkoilmatilaisuudessa.
Delores on hiljainen määrätietoinen nainen. Samanlaisen henkilön tapaamme 1 Aik.12:8:ssa: ”Mutta henki täytti Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän sanoi: ’Sinun me olemme, Daavid, ja sinun puolellasi olemme, sinä Iisain poika. Rauha, rauha sinulle, ja rauha sinun auttajillesi, sillä sinun Jumalasi auttoi sinua!’” Taas kerran jumalallinen toiminta ja ihmisen yritys yhdistyivät selvästi.
__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.
Deloresilla oli vastuullaan koko hoito-osasto sinä päivänä, mutta nämä lapset eivät olleet hänen. Hän oli tuonut heidät jostakin läheisestä suojakodista tapaamaan meitä. Heidän luonnollinen äitinsä oli liian ongelmiensa nielemä olemaan läsnä edes tällaisessa tilanteessa.
”Miten tapasit nämä lapset?” kysyin.
Hän mumisi jotakin vaatimattomasti. Se ei ollut todellakaan vastaus kysymykseeni. Vain muilta kuulin, että hän oli, heti uskoon tulonsa jälkeen eräässä rukouskokouksessa vuonna 1982, saanut sydämelleen lapset kaduilla ja huumeriippuvaisten luona. Jumala kosketti hänen sydäntään, ja hän alkoi tuoda lapsia pyhäkouluun. Ensin hän pani heidät taksiin. Myöhemmin joku kuuli, mitä hän teki, ja osti hänelle auton. Tänä päivänä hänellä on tila-auto, niin että hän voi kuljettaa enemmän lapsia ja teinejä kuulemaan evankeliumia.
Tämä on vain osa Deloresin kertomusta. Sunnuntaisin jumalanpalvelusten välissä hän valvoo siivousryhmän toimintaa kirkossa, niin että se on siisti seuraavaa tilaisuutta varten. Sunnuntaisin hän lähtee ulos evankelioimistiimin kanssa, kolkuttelee köyhille rakennettujen talojen oville jakamaan Jumalan rakkautta. Arkipäivisin löydän hänet polvillaan yläkerrassa rukoustiimin kanssa rukoilemassa vuorollaan ihmisten tarpeiden tähden. Hän teki saman jutun työmatkallaan Peruun, jossa hän liittyi muihin kutsumaan ihmisiä Jumalan luokse, kun minä saarnasin ulkoilmatilaisuudessa.
Delores on hiljainen määrätietoinen nainen. Samanlaisen henkilön tapaamme 1 Aik.12:8:ssa: ”Mutta henki täytti Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän sanoi: ’Sinun me olemme, Daavid, ja sinun puolellasi olemme, sinä Iisain poika. Rauha, rauha sinulle, ja rauha sinun auttajillesi, sillä sinun Jumalasi auttoi sinua!’” Taas kerran jumalallinen toiminta ja ihmisen yritys yhdistyivät selvästi.
__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.