JEESUKSEN LÄSNÄOLON VOIMA
En voi puhua toisten pastorien puolesta, voin vain puhua siitä, mitä tiedän. Viisikymmentä vuotta olen puhunut kovimmille, pahimmille syntisille maan päällä: huumeaddikteille, alkoholisteille, prostituoiduille. Sanonpa vain, että nämä syntiset vastustivat evankeliumin totuutta vähemmän kuin monet, jotka istuvat kirkonpenkissä ja ovat sokeita omalle tilalleen.
Tuhannet ihmiset, jotka käyvät kirkossa säännöllisesti ympäri Amerikkaa, ovat paatuneempia kuin kukaan kadulla asuva. Ei mikään kaunopuhe, puolitotuuden evankeliumi voi murtaa heidän pahuutensa muureja.
Saulus Tarsolainen oli juuri sellainen paatunut uskonnollinen ihminen: fariseus fariseusten joukossa, suoraselkäinen hahmo, uskonnollisen yhteisönsä eliittiä. Hänellä on kaikki hallinnassa. Tuliko Jeesus siis kilpailemaan suosiosta tämän miehen kanssa, kysyen, mitä tämä mies tahtoi nähdä synagogajumalanpalveluksessa?
Ei, Jeesus painoi Sauluksen maahan sokaisevalla valolla, Kristuksen läsnäolon koko loisteella. Se oli lävistävä kohtaaminen, joka paljasti Sauluksen sydämen ja osoitti hänen syntinsä (ks. Ap.t.9:1- 9).
Kristuksen evankeliumin julistajana minun on syytä tehdä samoin. On minun asiani saada ihmiset vakuuttumaan syntisyydestään. Minun pitää varoittaa heitä vaarasta, joka odottaa heitä, jos he jatkavat elämäänsä entisellä tavalla. Siihen ei kuulu imartelu, tai hienovaraisuus tai se, että saan heidät pitämään minusta. Ne eivät muuta heidän tilaansa.
Yksinkertaisesti ilmaistuna minun tulee johtaa ihmiset hylkäämään kaiken ja seuraamaan Kristusta, jota he pitävät epämiellyttävänä. Vain minussa asuva Pyhä Henki voi selviytyä tehtävästä. ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Ap.t.20:27).
Älä ymmärrä väärin, mitä yritän sanoa. Minä julistan anteeksiantamusta, armoa ja Kristuksen rakkautta kaikille. Teen sen kyyneleiden läpi. Ainoa asia, joka voi lävistää paatuneiden ihmisten sydämiin nousseita muureja, on Jeesuksen läsnäolo. Sen täytyy kuulua katuvien, rukoilevien pastoreiden ja seurakuntalaisten suusta.
Tuhannet ihmiset, jotka käyvät kirkossa säännöllisesti ympäri Amerikkaa, ovat paatuneempia kuin kukaan kadulla asuva. Ei mikään kaunopuhe, puolitotuuden evankeliumi voi murtaa heidän pahuutensa muureja.
Saulus Tarsolainen oli juuri sellainen paatunut uskonnollinen ihminen: fariseus fariseusten joukossa, suoraselkäinen hahmo, uskonnollisen yhteisönsä eliittiä. Hänellä on kaikki hallinnassa. Tuliko Jeesus siis kilpailemaan suosiosta tämän miehen kanssa, kysyen, mitä tämä mies tahtoi nähdä synagogajumalanpalveluksessa?
Ei, Jeesus painoi Sauluksen maahan sokaisevalla valolla, Kristuksen läsnäolon koko loisteella. Se oli lävistävä kohtaaminen, joka paljasti Sauluksen sydämen ja osoitti hänen syntinsä (ks. Ap.t.9:1- 9).
Kristuksen evankeliumin julistajana minun on syytä tehdä samoin. On minun asiani saada ihmiset vakuuttumaan syntisyydestään. Minun pitää varoittaa heitä vaarasta, joka odottaa heitä, jos he jatkavat elämäänsä entisellä tavalla. Siihen ei kuulu imartelu, tai hienovaraisuus tai se, että saan heidät pitämään minusta. Ne eivät muuta heidän tilaansa.
Yksinkertaisesti ilmaistuna minun tulee johtaa ihmiset hylkäämään kaiken ja seuraamaan Kristusta, jota he pitävät epämiellyttävänä. Vain minussa asuva Pyhä Henki voi selviytyä tehtävästä. ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Ap.t.20:27).
Älä ymmärrä väärin, mitä yritän sanoa. Minä julistan anteeksiantamusta, armoa ja Kristuksen rakkautta kaikille. Teen sen kyyneleiden läpi. Ainoa asia, joka voi lävistää paatuneiden ihmisten sydämiin nousseita muureja, on Jeesuksen läsnäolo. Sen täytyy kuulua katuvien, rukoilevien pastoreiden ja seurakuntalaisten suusta.