ILOLLA EROTTAUTUNUT by Gary Wilkerson
Aabraham ei ollut kristitty eikä juutalainen. Sikäli kuin tiedämme, hänellä ei ollut mitään tekemistä Jumalan kanssa. Eräänä päivänä Jumala kuitenkin kutsui hänet: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”(1 Moos.12:1). Niin Aabraham pakkasi laukkunsa ja lähti!
Me kaikki polveudumme Aabrahamista, uskon esi-isästämme. Hänen tarinansa on tosi merkillinen. Tässä on mies, jolla oli kaikkea: rikkautta ja perintö, ihana vaimo ja paljon karjaa ja maata. Uskomatonta kyllä, kun ääni sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde”, hän otti siitä vaarin. Hän halukkaasti erottautui kaikesta tuntemastaan, hyvistäkin asioista, seuratakseen Jumalaa.
Nyt kysyn sinulta, joka olet naimisissa: Pitäisitkö kummallisena, jos puolisosi sanoisi, että ääni käski hänen luopua työpaikastaan, kodistaan ja omaisuudestaan ja muuttaa perheensä kanssa toiseen maahan. Hän ei saisi mitään lupausta toimeentulosta tai tuesta, vaikka hän luulisi Jumalan puhuneen hänelle? Ehkä haluaisit lähteä, mutta etkö olisi ainakin vähän taipuvainen soittamaan ensin psykiatrille?
Mikä pakotti Aabrahamin tekemään tämän? Mikä antoi hänelle voiman erottautua? Kun katsomme Stefanusta Apostolien tekojen 6. ja 7. luvussa, saamme jonkinlaisen kuvan. Alkuseurakunta erotti Stefanuksen Jumalan työhön, tekemään ihmeitä ja tunnustekoja Kristuksen nimessä. Silti hän joutui vaikeuksiin uskonnollisten johtajien kanssa. Kun hän seisoi heidän edessään tuomittavana, hän julisti: ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa”(Ap.t.7:2).
Stefanus sanoi itse asiassa: ”Loukkaako teitä minun uskoni? No, kaikki alkoi isästämme Aabrahamista, kun hän lakkasi riippumasta tämän maailman asioista seuratakseen Jumalaa. Kerran kun hän sai katsella Herran kirkkautta, hän ilolla erottautui kaikesta, minkä tunsi.
Monet teistä, jotka luette tämän, tietävät, mistä Stefanus puhui. Kun ensi kerran kohtasit Kristuksen, huomasit: ”Olen juuri saanut maistaa sellaista, mitä en ole maistanut koskaan ennen. En ole tuntenut tällaista iloa. En koskaan kokenut tällaista pyhää pelkoa ja kunnioitusta. Nyt olen varma siitä, että olen pyhällä maaperällä.”
Me kaikki polveudumme Aabrahamista, uskon esi-isästämme. Hänen tarinansa on tosi merkillinen. Tässä on mies, jolla oli kaikkea: rikkautta ja perintö, ihana vaimo ja paljon karjaa ja maata. Uskomatonta kyllä, kun ääni sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde”, hän otti siitä vaarin. Hän halukkaasti erottautui kaikesta tuntemastaan, hyvistäkin asioista, seuratakseen Jumalaa.
Nyt kysyn sinulta, joka olet naimisissa: Pitäisitkö kummallisena, jos puolisosi sanoisi, että ääni käski hänen luopua työpaikastaan, kodistaan ja omaisuudestaan ja muuttaa perheensä kanssa toiseen maahan. Hän ei saisi mitään lupausta toimeentulosta tai tuesta, vaikka hän luulisi Jumalan puhuneen hänelle? Ehkä haluaisit lähteä, mutta etkö olisi ainakin vähän taipuvainen soittamaan ensin psykiatrille?
Mikä pakotti Aabrahamin tekemään tämän? Mikä antoi hänelle voiman erottautua? Kun katsomme Stefanusta Apostolien tekojen 6. ja 7. luvussa, saamme jonkinlaisen kuvan. Alkuseurakunta erotti Stefanuksen Jumalan työhön, tekemään ihmeitä ja tunnustekoja Kristuksen nimessä. Silti hän joutui vaikeuksiin uskonnollisten johtajien kanssa. Kun hän seisoi heidän edessään tuomittavana, hän julisti: ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa”(Ap.t.7:2).
Stefanus sanoi itse asiassa: ”Loukkaako teitä minun uskoni? No, kaikki alkoi isästämme Aabrahamista, kun hän lakkasi riippumasta tämän maailman asioista seuratakseen Jumalaa. Kerran kun hän sai katsella Herran kirkkautta, hän ilolla erottautui kaikesta, minkä tunsi.
Monet teistä, jotka luette tämän, tietävät, mistä Stefanus puhui. Kun ensi kerran kohtasit Kristuksen, huomasit: ”Olen juuri saanut maistaa sellaista, mitä en ole maistanut koskaan ennen. En ole tuntenut tällaista iloa. En koskaan kokenut tällaista pyhää pelkoa ja kunnioitusta. Nyt olen varma siitä, että olen pyhällä maaperällä.”