TAISTELU KÄYDÄÄN VAIN USKOSTA
Paholaisen uhka seurakunnalle tänä päivänä on enemmän kuin saastan kaatamista maan päälle. Se menee yli materialismin, riippuvuuden tai intensiivisten viettelyksen. Taistelumme on uskon taistelu. Mitä lujemmin päätät etsiä Jeesusta, sitä viheliäämmin Saatana hyökkää uskoasi kohtaan.
Viime kuukausina olen kuullut hurskaiden pyhien tunnustavan syntejään. He puhuvat kauheista hyökkäyksistä mieltänsä vastaan. Heitä kiusaavat epäilyn ja Jumalan uskollisuutta varjostavat ajatukset. Monet raahautuvat eteenpäin, horjuen uskossaan, ajatellen: ”En tiedä, miten voin jatkaa”.
Eräs 81-vuotias nainen kirjoitti kirjeessään: ”Aviomieheni kärsii luusyövästä, poikamme on kuolemaisillaan aidsiin ja minäkin hitaasti hiivun diabeteksen kourissa”. Kun luin, mitä tuo perhe kärsi, pudistin päätäni miettien: ”Kuinka on mahdollista säilyttää ilonsa? Tämän kantaminen on liikaa kenelle hyvänsä. Kai Jumala voisi antaa hänelle vähän löysää uskon elämän alueella.
Sitten luin hänen kirjeensä viimeisen kappaleen: ”Kaikesta huolimatta Jumala on uskollinen. Hän ei ole koskaan pettänyt yhtäkään Sanaansa, jonka Hän on luvannut meille. Olemme luovuttaneet poikamme Jeesuksen käsiin. Nyt odotamme sitä päivää, jolloin näemme rakkaan Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.”
Niin, taistelu on vain uskostamme. Näemme kuvauksen siitä Mark.8:ssa, kun Jeesus oli juuri ruokkinut neljä tuhatta ihmistä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalasella. Sen jälkeen hän meni veneeseen opetuslapsiensa kanssa purjehtiakseen toiselle puolen.
”Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". "Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"(Mark.8:14 -21).
Viime kuukausina olen kuullut hurskaiden pyhien tunnustavan syntejään. He puhuvat kauheista hyökkäyksistä mieltänsä vastaan. Heitä kiusaavat epäilyn ja Jumalan uskollisuutta varjostavat ajatukset. Monet raahautuvat eteenpäin, horjuen uskossaan, ajatellen: ”En tiedä, miten voin jatkaa”.
Eräs 81-vuotias nainen kirjoitti kirjeessään: ”Aviomieheni kärsii luusyövästä, poikamme on kuolemaisillaan aidsiin ja minäkin hitaasti hiivun diabeteksen kourissa”. Kun luin, mitä tuo perhe kärsi, pudistin päätäni miettien: ”Kuinka on mahdollista säilyttää ilonsa? Tämän kantaminen on liikaa kenelle hyvänsä. Kai Jumala voisi antaa hänelle vähän löysää uskon elämän alueella.
Sitten luin hänen kirjeensä viimeisen kappaleen: ”Kaikesta huolimatta Jumala on uskollinen. Hän ei ole koskaan pettänyt yhtäkään Sanaansa, jonka Hän on luvannut meille. Olemme luovuttaneet poikamme Jeesuksen käsiin. Nyt odotamme sitä päivää, jolloin näemme rakkaan Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.”
Niin, taistelu on vain uskostamme. Näemme kuvauksen siitä Mark.8:ssa, kun Jeesus oli juuri ruokkinut neljä tuhatta ihmistä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalasella. Sen jälkeen hän meni veneeseen opetuslapsiensa kanssa purjehtiakseen toiselle puolen.
”Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". "Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"(Mark.8:14 -21).