SUURI LUOPUMUS
Tänä päivänä on nähtävissä suuri luopumus uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Paavali varoitti tästä: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin” (2 Tess.2:3).
Vanhassa Testamentissa Herra antaa meille esimerkin siitä, mitä tapahtuu niille, jotka luopuvat uskostaan Jumalan voimaan heidän puolestaan. 2 Aik.14:ssä kuningas Aasa joutui kasvotusten Etiopian miljoona-armeijan kanssa. Kuninkaalla oli kuitenkin luja usko: ”Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ’Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta’ "(2 Aik.14:11).
Mitä sitten tapahtui? ”Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset” (2 Aik.14:12). Kuinka vahva usko Aasalla olikaan! Vuosiksi tämän jälkeen: ”Eikä ollut sotaa Aasan kolmanteenkymmenenteen viidenteen hallitusvuoteen asti”(2 Aik.15:19). Vuosia Aasa vaelsi uskossa Herran edessä, ja se toi Jumalan suosion Juudalle. Suuri rauha laskeutui maahan ja se oli oleva todistus maailmalle. Pian ympäröivistä maista tulvi nälkäisiä ihmisiä Juudaan, koska he tiesivät Aasan vaeltavan Jumalan kanssa.
Sitten, hallittuaan 36 vuotta, Aasa joutui toiseen kriisiin. Israelin kuningas nousi Juudaa vastaan, valloitti Raaman yrittäessään katkaista kaiken kulun Jerusalemiin ja sieltä pois. Suunnitelma oli näännyttää Juuda nälkään, jotta se antautuisi. Aasa tuli kovin haavoittuvaksi, mutta tällä kertaa hän ei turvautunut vaikeuksissaan Herraan. Sen sijaan, että olisi rukoillut Jumalalta johdatusta ja neuvoa, hän kääntyi Aramin (Syyrian) kuninkaan puoleen. Saadakseen Aramilta apua, hän avasi Israelin aarrekammion ja jakoi pois valtion kullan ja hopean.
Näin Juuda pelastui viholliseltaan, mutta ei Herralta. Kunnia meni Aramin vieraalle armeijalle. Juudan todistus Jumalan voimasta maailmalle oli myös mennyttä. Vanhurskas profeetta tuli Aasan luokse tämän viiltävän sanoman kanssa: ”Siihen aikaan tuli näkijä Hanani Aasan, Juudan kuninkaan, tykö ja sanoi hänelle: ’Koska sinä turvauduit Aramin kuninkaaseen etkä turvautunut Herraan, Jumalaasi, sen tähden on Aramin kuninkaan sotajoukko päässyt sinun käsistäsi. …Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." (2 Aik.16:7, 9).
Olen varma siitä, että monet uskovat tänään ovat huolissaan samasta syystä kuin Aasa. Heidän sieluissaan on sota, koska he ovat vaihtaneet uskonsa itseluottamukseen. Tosiasia on, että Jeesuksen seuraajalla ei ole mitään mahdollisuutta johonkin toiseen lähteeseen, vaan silloin huoli on läsnä.
Vanhassa Testamentissa Herra antaa meille esimerkin siitä, mitä tapahtuu niille, jotka luopuvat uskostaan Jumalan voimaan heidän puolestaan. 2 Aik.14:ssä kuningas Aasa joutui kasvotusten Etiopian miljoona-armeijan kanssa. Kuninkaalla oli kuitenkin luja usko: ”Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ’Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta’ "(2 Aik.14:11).
Mitä sitten tapahtui? ”Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset” (2 Aik.14:12). Kuinka vahva usko Aasalla olikaan! Vuosiksi tämän jälkeen: ”Eikä ollut sotaa Aasan kolmanteenkymmenenteen viidenteen hallitusvuoteen asti”(2 Aik.15:19). Vuosia Aasa vaelsi uskossa Herran edessä, ja se toi Jumalan suosion Juudalle. Suuri rauha laskeutui maahan ja se oli oleva todistus maailmalle. Pian ympäröivistä maista tulvi nälkäisiä ihmisiä Juudaan, koska he tiesivät Aasan vaeltavan Jumalan kanssa.
Sitten, hallittuaan 36 vuotta, Aasa joutui toiseen kriisiin. Israelin kuningas nousi Juudaa vastaan, valloitti Raaman yrittäessään katkaista kaiken kulun Jerusalemiin ja sieltä pois. Suunnitelma oli näännyttää Juuda nälkään, jotta se antautuisi. Aasa tuli kovin haavoittuvaksi, mutta tällä kertaa hän ei turvautunut vaikeuksissaan Herraan. Sen sijaan, että olisi rukoillut Jumalalta johdatusta ja neuvoa, hän kääntyi Aramin (Syyrian) kuninkaan puoleen. Saadakseen Aramilta apua, hän avasi Israelin aarrekammion ja jakoi pois valtion kullan ja hopean.
Näin Juuda pelastui viholliseltaan, mutta ei Herralta. Kunnia meni Aramin vieraalle armeijalle. Juudan todistus Jumalan voimasta maailmalle oli myös mennyttä. Vanhurskas profeetta tuli Aasan luokse tämän viiltävän sanoman kanssa: ”Siihen aikaan tuli näkijä Hanani Aasan, Juudan kuninkaan, tykö ja sanoi hänelle: ’Koska sinä turvauduit Aramin kuninkaaseen etkä turvautunut Herraan, Jumalaasi, sen tähden on Aramin kuninkaan sotajoukko päässyt sinun käsistäsi. …Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." (2 Aik.16:7, 9).
Olen varma siitä, että monet uskovat tänään ovat huolissaan samasta syystä kuin Aasa. Heidän sieluissaan on sota, koska he ovat vaihtaneet uskonsa itseluottamukseen. Tosiasia on, että Jeesuksen seuraajalla ei ole mitään mahdollisuutta johonkin toiseen lähteeseen, vaan silloin huoli on läsnä.