HÄNEN USKOLLINEN YSTÄVYYTENSÄ
Kuinka hirveästi Herramme joutuukaan murehtimaan, kun me unohdamme kaikki Hänen saamansa voitot elämässämme, kaikki Hänen tekemänsä pelastusihmeet. Hän on sanonut meitä ystävikseen (ks. Joh.15:15), ja kuitenkin me kriiseissämme usein unohdamme kaiken Hänen uskollisesta ystävyydestään. Siksi Jeesus varoitti opetuslapsiaan fariseusten hapatuksesta (Mark.8). Hän sanoi heille: ”Jos tulette minun luokseni vaikeiden kysymysten kanssa, älkää odottako Minun vastaavan teille, jos teidän sydämessänne on epäuskoa. Teidän pitää tulla luokseni luottaen ja uskoen, että minä olen suurempi kuin Salomo”.
Mark.4:35- 41:ssä opetuslapset ovat taas ylittämässä järveä. Tällä kertaa: ”Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi”(Mark.4:37). Laineet tulvivat veneeseen ja opetuslapset kiirehtivät hädissään äyskäröimään nousevaa vettä. He olivat kokeneita kalastajia ja huomasivat piankin, että olivat hengenvaarassa. Silloin he äkkiä herättivät Jeesuksen, joka oli nukkunut veneen takaosassa, ja huusivat: ”Mestari, me hukumme”.
Kun näen Jeesuksen heränneen, lihani haluaa Hänen rohkaisevan opetuslapsia: ”Olen iloinen siitä, että herätitte minut. Tämä on vakava tilanne. Voi veliraukat, olen pahoillani, että annoin teidän kestää tällaista myrskyä niin pitkään. Antakaa anteeksi, etten toiminut aiemmin. Toivottavasti ette luule minun olleen välinpitämätön teidän kriisistänne.”
Ei, Jeesuksen reaktio oli aivan päinvastainen. Hän moitti opetuslapsia! ”Ja hän sanoi heille: ’Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?’ ” (Mark.4:40). Kuvittele, mitä nuo miehet miettivät sinä hetkenä: ”Odottiko Jeesus todella meidän seisovan vyötäisiämme myöten vedessä ilman pelkoa? Tämä on pahin myrsky, mitä ikinä olemme kokeneet. Aallot tulvivat sisään, vene on hukkumaisillaan. Meidänkö pitäisi nyt harjoittaa uskoamme tässä näköjään toivottomassa tilanteessa?”
Vastaus on: Kyllä, tietenkin! Jeesus koetteli heidän uskoaan. Hän halusi tietää, ”Haluavatko nämä seuraajani luottaa Minuun kuoleman edessä? Takertuvatko he uskoonsa?” Lihassa Kristus ehkä nukkui, mutta Jumalana Hän ei nuku koskaan: ” Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:4).
Mark.4:35- 41:ssä opetuslapset ovat taas ylittämässä järveä. Tällä kertaa: ”Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi”(Mark.4:37). Laineet tulvivat veneeseen ja opetuslapset kiirehtivät hädissään äyskäröimään nousevaa vettä. He olivat kokeneita kalastajia ja huomasivat piankin, että olivat hengenvaarassa. Silloin he äkkiä herättivät Jeesuksen, joka oli nukkunut veneen takaosassa, ja huusivat: ”Mestari, me hukumme”.
Kun näen Jeesuksen heränneen, lihani haluaa Hänen rohkaisevan opetuslapsia: ”Olen iloinen siitä, että herätitte minut. Tämä on vakava tilanne. Voi veliraukat, olen pahoillani, että annoin teidän kestää tällaista myrskyä niin pitkään. Antakaa anteeksi, etten toiminut aiemmin. Toivottavasti ette luule minun olleen välinpitämätön teidän kriisistänne.”
Ei, Jeesuksen reaktio oli aivan päinvastainen. Hän moitti opetuslapsia! ”Ja hän sanoi heille: ’Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?’ ” (Mark.4:40). Kuvittele, mitä nuo miehet miettivät sinä hetkenä: ”Odottiko Jeesus todella meidän seisovan vyötäisiämme myöten vedessä ilman pelkoa? Tämä on pahin myrsky, mitä ikinä olemme kokeneet. Aallot tulvivat sisään, vene on hukkumaisillaan. Meidänkö pitäisi nyt harjoittaa uskoamme tässä näköjään toivottomassa tilanteessa?”
Vastaus on: Kyllä, tietenkin! Jeesus koetteli heidän uskoaan. Hän halusi tietää, ”Haluavatko nämä seuraajani luottaa Minuun kuoleman edessä? Takertuvatko he uskoonsa?” Lihassa Kristus ehkä nukkui, mutta Jumalana Hän ei nuku koskaan: ” Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:4).