KÄRSIMÄTTÖMÄT USKOVAT
Paholainen näytti aistivan Johannes Kastajan kärsimättömyyden tämän ollessa vangittuna ennen kuolemaansa. Kärsimättömyys on kyvyttömyyttä odottaa tai kantaa vaikeuksiansa tyynesti. Kun me käymme kärsimättömiksi Jumalan kanssa, innokkaiksi saamaan Häneltä vastauksia, ja kun sekoitamme kärsimättömyyden uskoon, meidän rukousasenteemme muuttuu ”vieraaksi suitsutukseksi” Herralle. Se täyttää olemuksemme, Hänen temppelinsä, myrkyllisellä hajulla. Rukouksen hyvältä tuoksuvan suitsutuksen sijaan lähtee ylös, eritämme pahaa lemua. Saatana huomaa tämän hajun nopeasti.
Kärsimättömät uskovat loukkaantuvat, kun he näkevät Jumalan tekevän ihmeitä kaikkialla heidän ympärillään, mutta ei heidän omassa elämässään. He loukkaantuvat, koska uskovat Jumalan olevan hidas vastaamaan heille. Ajan pitkään he kokevat itsensä hyljätyiksi ja sidotuiksi. Hebrealaiskirje sanoo sellaisen kärsimättömyyden olevan eräänlaista hengellistä laiskuutta: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12). Meitä neuvotaan seuraamaan Aabrahamin esimerkkiä: ”Näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli” (Hebr.6:15).
Raamattu sanoo meille myös, että ”Jumalan Sana koetteli [Joosefia]”. Samoin tänä päivänä Jumalan lupaukset voivat koetella meitä joskus. Jos emme saa lisää kärsivällisyyttä niissä, me lopulta loukkaamme Jumalaa. Sananlaskut 18:19 lausuu: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat”. Heprean kielen sana loukkaa, niin kuin sitä käytetään tässä, merkitsee ”murtautua ulos, luopua”. Toisin sanoen, kun me loukkaannumme Jumalaa, olemme aina vaarassa joutua kokonaan uskon ulkopuolelle. Mitä kauemmin pidämme kiinni loukkaantumisestamme, sitä vaikeampaa on murtautua ulos epäuskon vankilamme kalterien takaa.
Jaakob 1:2-4 antaa meille tämän lääkkeen: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset”.
Kärsimättömät uskovat loukkaantuvat, kun he näkevät Jumalan tekevän ihmeitä kaikkialla heidän ympärillään, mutta ei heidän omassa elämässään. He loukkaantuvat, koska uskovat Jumalan olevan hidas vastaamaan heille. Ajan pitkään he kokevat itsensä hyljätyiksi ja sidotuiksi. Hebrealaiskirje sanoo sellaisen kärsimättömyyden olevan eräänlaista hengellistä laiskuutta: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12). Meitä neuvotaan seuraamaan Aabrahamin esimerkkiä: ”Näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli” (Hebr.6:15).
Raamattu sanoo meille myös, että ”Jumalan Sana koetteli [Joosefia]”. Samoin tänä päivänä Jumalan lupaukset voivat koetella meitä joskus. Jos emme saa lisää kärsivällisyyttä niissä, me lopulta loukkaamme Jumalaa. Sananlaskut 18:19 lausuu: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat”. Heprean kielen sana loukkaa, niin kuin sitä käytetään tässä, merkitsee ”murtautua ulos, luopua”. Toisin sanoen, kun me loukkaannumme Jumalaa, olemme aina vaarassa joutua kokonaan uskon ulkopuolelle. Mitä kauemmin pidämme kiinni loukkaantumisestamme, sitä vaikeampaa on murtautua ulos epäuskon vankilamme kalterien takaa.
Jaakob 1:2-4 antaa meille tämän lääkkeen: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset”.