Wednesday, April 26, 2017

KUN PAKOTIETÄ EI OLE

Luemme 2 Mooseksen kirjasta luvussa 14, että Jumala käski Israelin lapsia leiriytymään ”Pii-Hahirotin kohdalle, Migdolin ja meren välille”(2 Moos.14:2). Tämä paikka sijaitsi kahden vuorijonon välissä, ja meri rajoitti sitä kolmannelta sivulta. Ainoa mahdollinen pakotie oli erämaa, ja sen olivat faraon lähestyvät joukot estäneet.
Israelilaiset olivat kauhuissaan tilanteesta ja siitä, että Jumala itse oli johtanut heidät tähän ahdinkoon! Jumalan olisi ollut mahdollista pelastaa kansansa niin monin tavoin. Hän olisi voinut järjestää egyptiläisten sotavaunujen pyörien sijaltaan joutumisen, jolloin he olisivat joutuneet jäämään erämaahan ja kuolemaan nälkään.
Tai Hän olisi voinut lähettää yliluonnollisen pilven egyptiläisten leiriin ajamaan heidät sekasortoon, niin että sotilaat olisivat juosseet päiväkausia ympäriinsä kaoottisina ja epäjärjestyksessä. Sen sijaan Hän valitsi lähettää pilven israelilaisten suojaksi heidän taakseen.
Tai Hän olisi voinut lähettää yhden ainoan enkelin lyömään Egyptin armeijan kuoliaaksi silmänräpäyksessä. Jumala olisi voinut valita monta eri tapaa tuhota heidät missä kohtaa tahansa.
Herra ei sittenkään valinnut mitään näistä. Sen sijaan Hän näki hyväksi ahtaa israelilaiset tiukaan, uhkaavaan tilanteeseen, josta oli mahdoton paeta ihmisvoimin. Mistä tiedämme, että Jumala järjesti tämän kauhean tilanteen koetellakseen kansaansa? Hänen oma sanansa sanoo: ”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö”(5 Moos.8:2).
Herra johtaa lapsensa mahdottomiin tilanteisiin voidakseen antaa heille tilaisuuden laskea elämänsä Hänen käsiinsä, seistä hiljaa ja uskoa, että Hän pelastaa ja johtaa.