ARMON RIKKAUDET by Gary Wilkerson
”Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi”(Ef.1:7-8).
Luulenpa, ettemme seurakunnassa ole raapaisseet edes pintaa tästä armosta. Me vain otamme muutaman kulauksen armon maljasta silloin tällöin vaeltaessamme Jumalan kanssa. Sitten vähitellen alamme luottaa omaan taitoomme ajatellessamme matkan jatkoa.
Emme voi itse valita kuuliaisuuden alueita. Meidän odotetaan tekevän, mitä Herra käskee. Jeesus sanoo, että meidän tulee olla uudestisyntyneitä, meillä tulee olla uskoa, meidän tulee rukoilla ja etsiä hänen kasvojaan, rakastaa lähimmäistämme, rakastaa vaimoamme niin kuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa. Hänen kaikki käskynsä ovat Niin ja Aamen. Jotkut seurakunnat pitävät joitakin kuuliaisuuden alueita muita tärkeämpinä. He korostavat evankelioimista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, poliittista aktiivisuutta, köyhien auttamista tai rukousta. He eivät ehkä tunnusta sitä, mutta he pitävät muiden seurakuntien korostuksia Jumalan silmissä huonompina kuin omiaan.
Ei mikään seurakunta voi olla mieleen Jumalalle, jos se toimii vain yhdellä sylinterillä kahdeksan asemesta. Hän ei halua meidän laiminlyövän joidenkin hänen käskyjensä noudattamista. Lue Ilm.3, niin saat käsityksen siitä, miten pahoillaan hän on, kun teemme niin. Jos joku henkilö ja jokin seurakunta ei tottele Jumalan käskyjä, niin hän elää tottelemattomuudessa. Toisaalta me emme pysty tottelemaan häntä täydellisesti. Me korostamme joitakin kuuliaisuuden alueita elämässämme enemmän, koska ne ovat meille helpompia kuin muut. Meitä jopa palkitaan niiden tekemisestä. Silloin vain joudumme harhapoluille.
Ilon ja voiton saaminen ei kuitenkaan johdu siitä, onnistuuko meidän totella Jumalan käskyjä vai ei. On kysymys siitä, miten suhtaudumme Jumalan käskyjen noudattamiseen. Lapsena minulle opetettiin seurakunnassa, että voisin muuttaa itseäni hengellisesti omin voimin. Nuorisonohjaajat sanoivat meille: ”Voit muuttua niin, että kiusauksia ei enää tule. Voit nostaa itsesi ylös ihan mistä tahansa.” Ei meiltä ota kauan huomata, että tämä on turhaa.
Ei ole kyse siitä, että tekisimme itse muutoksia itsessämme. Meidän pitää sen sijaan antaa Jumalan armon antaa meille voimaa muutokseen, itsessämme ja maailmassamme.
Luulenpa, ettemme seurakunnassa ole raapaisseet edes pintaa tästä armosta. Me vain otamme muutaman kulauksen armon maljasta silloin tällöin vaeltaessamme Jumalan kanssa. Sitten vähitellen alamme luottaa omaan taitoomme ajatellessamme matkan jatkoa.
Emme voi itse valita kuuliaisuuden alueita. Meidän odotetaan tekevän, mitä Herra käskee. Jeesus sanoo, että meidän tulee olla uudestisyntyneitä, meillä tulee olla uskoa, meidän tulee rukoilla ja etsiä hänen kasvojaan, rakastaa lähimmäistämme, rakastaa vaimoamme niin kuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa. Hänen kaikki käskynsä ovat Niin ja Aamen. Jotkut seurakunnat pitävät joitakin kuuliaisuuden alueita muita tärkeämpinä. He korostavat evankelioimista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, poliittista aktiivisuutta, köyhien auttamista tai rukousta. He eivät ehkä tunnusta sitä, mutta he pitävät muiden seurakuntien korostuksia Jumalan silmissä huonompina kuin omiaan.
Ei mikään seurakunta voi olla mieleen Jumalalle, jos se toimii vain yhdellä sylinterillä kahdeksan asemesta. Hän ei halua meidän laiminlyövän joidenkin hänen käskyjensä noudattamista. Lue Ilm.3, niin saat käsityksen siitä, miten pahoillaan hän on, kun teemme niin. Jos joku henkilö ja jokin seurakunta ei tottele Jumalan käskyjä, niin hän elää tottelemattomuudessa. Toisaalta me emme pysty tottelemaan häntä täydellisesti. Me korostamme joitakin kuuliaisuuden alueita elämässämme enemmän, koska ne ovat meille helpompia kuin muut. Meitä jopa palkitaan niiden tekemisestä. Silloin vain joudumme harhapoluille.
Ilon ja voiton saaminen ei kuitenkaan johdu siitä, onnistuuko meidän totella Jumalan käskyjä vai ei. On kysymys siitä, miten suhtaudumme Jumalan käskyjen noudattamiseen. Lapsena minulle opetettiin seurakunnassa, että voisin muuttaa itseäni hengellisesti omin voimin. Nuorisonohjaajat sanoivat meille: ”Voit muuttua niin, että kiusauksia ei enää tule. Voit nostaa itsesi ylös ihan mistä tahansa.” Ei meiltä ota kauan huomata, että tämä on turhaa.
Ei ole kyse siitä, että tekisimme itse muutoksia itsessämme. Meidän pitää sen sijaan antaa Jumalan armon antaa meille voimaa muutokseen, itsessämme ja maailmassamme.