RUKOUS JA KUULIAISUUS
Joskus käymme rukouksessa Jumalan luo ikään kuin hän olisi rikas sukulainen, joka haluaa tukea meitä ja antaa meille, mitä pyydämme, vaikkemme itse nosta sormeammekaan auttaaksemme. Me nostamme kätemme Jumalan puoleen rukouksessa ja sitten panemme ne taskuun.
Me odotamme rukouksiemme saapuvan Jumalan luokse, joka tekee kaiken työn sillä aikaa, kun me istumme toimettomana ajatellen itseksemme: ”Hänellä on kaikki valta, minulla ei ole mitään, niinpä pysyn hiljaa aloillani ja annan hänen tehdä työn.”
Se kuulostaa hyvältä teologialta, mutta ei ole sitä. Jumala ei tahdo ovelleen toimettomia kerjäläisiä. Hän ei myöskään halua meidän osoittavan täällä maailmassa huolenpitoa niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä.
”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä”(2 Tess.3:10).
Ei ole epäraamatullista lisätä hikeä kyyneliimme. Esimerkiksi, rukoilemme sydämessämme asuvan salaisen synnin voittamiseksi. Pyydätkö Jumalaa ottamaan sen vain pois ihmeenomaisesti ja sitten istut ja odotat, että se kuolee itsestään? Ei mitään sydämessä olevaa syntiä ole koskaan tuhottu ilman ihmisen oman käden apua, niin kuin Joosuan tapauksessa. Hän makasi koko yön kasvoillaan, valittaen Israelin tappiota. Jumala nosti hänet jaloilleen ja sanoi: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt. Nouse, pyhitä kansa”(Joos.7: 10- 13).
Jumalalla on oikeus nostaa meidät polvillemme ja sanoa: ”Miksi istut laiskana, odottaen ihmettä? Enkö käskenyt sinun paeta kaikkea pahalta näyttävää? Sinun pitää tehdä enemmän kuin vain rukoilla himosi takia. Sinun pitää juosta sitä pakoon. Et voi levätä, ennen kuin olet tehnyt kaiken, mitä on käsketty.”
Älä moiti Jumalaa siitä, että hän ei kuule rukouksiasi, jos et itse noudata hänen antamaansa kuuliaisuuden käskyä. Lopulta alat pilkata Jumalaa ja syyttää häntä välinpitämättömyydestä, vaikka olet itse kuitenkin syyllinen.
Me odotamme rukouksiemme saapuvan Jumalan luokse, joka tekee kaiken työn sillä aikaa, kun me istumme toimettomana ajatellen itseksemme: ”Hänellä on kaikki valta, minulla ei ole mitään, niinpä pysyn hiljaa aloillani ja annan hänen tehdä työn.”
Se kuulostaa hyvältä teologialta, mutta ei ole sitä. Jumala ei tahdo ovelleen toimettomia kerjäläisiä. Hän ei myöskään halua meidän osoittavan täällä maailmassa huolenpitoa niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä.
”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä”(2 Tess.3:10).
Ei ole epäraamatullista lisätä hikeä kyyneliimme. Esimerkiksi, rukoilemme sydämessämme asuvan salaisen synnin voittamiseksi. Pyydätkö Jumalaa ottamaan sen vain pois ihmeenomaisesti ja sitten istut ja odotat, että se kuolee itsestään? Ei mitään sydämessä olevaa syntiä ole koskaan tuhottu ilman ihmisen oman käden apua, niin kuin Joosuan tapauksessa. Hän makasi koko yön kasvoillaan, valittaen Israelin tappiota. Jumala nosti hänet jaloilleen ja sanoi: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt. Nouse, pyhitä kansa”(Joos.7: 10- 13).
Jumalalla on oikeus nostaa meidät polvillemme ja sanoa: ”Miksi istut laiskana, odottaen ihmettä? Enkö käskenyt sinun paeta kaikkea pahalta näyttävää? Sinun pitää tehdä enemmän kuin vain rukoilla himosi takia. Sinun pitää juosta sitä pakoon. Et voi levätä, ennen kuin olet tehnyt kaiken, mitä on käsketty.”
Älä moiti Jumalaa siitä, että hän ei kuule rukouksiasi, jos et itse noudata hänen antamaansa kuuliaisuuden käskyä. Lopulta alat pilkata Jumalaa ja syyttää häntä välinpitämättömyydestä, vaikka olet itse kuitenkin syyllinen.