KIRKKAUDESTA KIRKKAUTEEN
Paavali puhuu tehtävästä, johon jokainen uskova on kutsuttu. Siihen ei tarvita erityisiä lahjoja tai taitoja. Kaikkien uudestisyntyneiden kuuluisi ottaa siihen osaa sekä työntekijöinä että maallikoina. Itse asiassa tämä tehtävä on tärkein jokaiselle uskovalle, ja kaikkien muiden pyrkimysten pitäisi jäädä toissijaisiksi.
Jumalaa ei miellytä mikään työ, joka ei ole saanut syntyään tästä kutsusta. Puhun Kristuksen katsomisen tehtävästä. Paavali sanoo: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”(2 Kor.3:18).
Mitä tarkoittaa Herran kirkkauden katseleminen? Paavali puhuu hartaasta, keskittyneestä Jumalan palvelemisesta. Se on aikaa, jonka annamme Jumalalle pelkästään katsoaksemme häntä. Apostoli lisää vielä pikaisesti, että Kristuksen kasvojen katseleminen on palvelutehtävä, johon meidän kaikkien pitäisi antautua.
Kreikan sana katsella tässä jakeessa on hyvin voimakas ilmaisu. Se ei ole vain katsomista, vaan ”katseen kiinnittämistä”. Siinä joutuu päättämään: ” En lähde tästä. Ennen kuin teen mitään muuta, ennen kuin yritän suorittaa yhtään mitään, minun täytyy saada olla Jumalan läsnäolossa.”
Monet selittävät väärin lauseen ”katselemme kuin kuvastimesta”(2 Kor.3: 18). He ajattelevat peiliä, josta kuvastuisivat Jeesuksen kasvot. Sitä Paavali ei kuitenkaan tarkoita tässä. Hän puhuu erityisen tarkkaavasta katseesta, niin kuin katsoisi jotakin lasin läpi hyvin tarkkaan, yrittäen terästää katsettaan. Meidän pitää ”kiinnittää katseemme” tällä tavoin, päättää nähdä Jumalan kirkkaus Kristuksen kasvoissa. Meidän tulee sulkea itsemme kaikkein pyhimpään päämääränä katsoa niin tarkkaan, että muutumme siinä.
Paavali sanoo, että Kristuksen läsnäoloon, häntä katselemaan sulkeutuva muuttuu. Mitä tapahtuu, uskovan katsoessa Kristuksen kasvoihin? Paavali kirjoittaa: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor.3:18).
Jumalaa ei miellytä mikään työ, joka ei ole saanut syntyään tästä kutsusta. Puhun Kristuksen katsomisen tehtävästä. Paavali sanoo: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”(2 Kor.3:18).
Mitä tarkoittaa Herran kirkkauden katseleminen? Paavali puhuu hartaasta, keskittyneestä Jumalan palvelemisesta. Se on aikaa, jonka annamme Jumalalle pelkästään katsoaksemme häntä. Apostoli lisää vielä pikaisesti, että Kristuksen kasvojen katseleminen on palvelutehtävä, johon meidän kaikkien pitäisi antautua.
Kreikan sana katsella tässä jakeessa on hyvin voimakas ilmaisu. Se ei ole vain katsomista, vaan ”katseen kiinnittämistä”. Siinä joutuu päättämään: ” En lähde tästä. Ennen kuin teen mitään muuta, ennen kuin yritän suorittaa yhtään mitään, minun täytyy saada olla Jumalan läsnäolossa.”
Monet selittävät väärin lauseen ”katselemme kuin kuvastimesta”(2 Kor.3: 18). He ajattelevat peiliä, josta kuvastuisivat Jeesuksen kasvot. Sitä Paavali ei kuitenkaan tarkoita tässä. Hän puhuu erityisen tarkkaavasta katseesta, niin kuin katsoisi jotakin lasin läpi hyvin tarkkaan, yrittäen terästää katsettaan. Meidän pitää ”kiinnittää katseemme” tällä tavoin, päättää nähdä Jumalan kirkkaus Kristuksen kasvoissa. Meidän tulee sulkea itsemme kaikkein pyhimpään päämääränä katsoa niin tarkkaan, että muutumme siinä.
Paavali sanoo, että Kristuksen läsnäoloon, häntä katselemaan sulkeutuva muuttuu. Mitä tapahtuu, uskovan katsoessa Kristuksen kasvoihin? Paavali kirjoittaa: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor.3:18).