ELIA
Elian viha Israelin syntejä kohtaan nousi hänen suuresta rakkaudestaan Jumalan kansaan.
Hän ei ollut mikään kansanvihaaja, hän vihasi vain syntiä. Hän ei ollut koston mies, vaan mies, jonka sydän kaipasi nähdä Israelin kansan palaavan Herran luokse. Jotta ymmärtäisit, minkälainen henki ja voima Elian yllä oli, sinun pitää kuulla hänen särkyneen sydämensä huuto Karmelin vuorella. ”Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin’. Silloin Herran tuli iski alas … Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: ’Herra on Jumala! Herra on Jumala!’ " (1 Kun.18:37- 39).
Eliaa ei kiinnostanut tunnustettuna profeettana oleminen. Hän halusi vain nähdä Jumalan kunnian palautuvan ja luopuneiden sydämien ”palaavan Herran luo”. Todelliset profeetat, vaikka he kuulostavat kovilta synnin suhteen, ovat armahtavia, hyväsydämisiä ja kärsivällisiä. Kun he näkevät totista raamatullista parannuksen tekemistä, heistä tulee langenneitten rakentajia ja eheyttäjiä.
Uskon, että tänäkin päivänä on olemassa todellisia, Elian kaltaisia paimenia. Eivät kaikki julistajat ole luopuneita tai itseään palvelevia. Kuulen jatkuvasti lisääntyvästä määrästä pyhiä paimenia, joita välinpitämättömät lampaat ovat haavoittaneet ja hyljänneet. Jotkut on kirjaimellisesti ajettu ulos seurakunnasta, koska he julistivat pyhiä periaatteita. Kaikista julmimpia ovat ns. kovien ”profeetallisten äänien” profetiat ja arvostelut, joissa ei ole mitään armeliasta tai sovittavaa.
Jos kuulet ”profeetan” lausuvan kirouksia kenenkään päälle, voit olla varma, että hän ei vaella Kristuksen Hengessä. Hän on usein ylpeä, itsensä Eliaksi julistaja, joka on täynnä röyhkeyttä ja himoa. Raamattu sanoo selvästi: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko” (Room.12:14). Niiden, jotka kulkevat ympäriinsä lausuen kirouksia, tulisi pelästyä näiden varoitusten edessä: ”Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. Hän puki kirouksen yllensä niin kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niin kuin vesi ja hänen luihinsa niin kuin öljy”(Ps.109:17 -18).
Elian seuraan kuuluvat itkevät ihmiset, ja kaikki heidän huuliltaan tuleva profetia on kyynelien kostuttama. He vaeltavat särjetyllä sydämellä ja Jumalan mielen mukaisessa murheessa. He kieltäytyvät hyväksymästä syntiä eivätkä pelkää ketään ihmistä tai paholaista, kun on puolustettava Kristuksen kunniaa.
Hän ei ollut mikään kansanvihaaja, hän vihasi vain syntiä. Hän ei ollut koston mies, vaan mies, jonka sydän kaipasi nähdä Israelin kansan palaavan Herran luokse. Jotta ymmärtäisit, minkälainen henki ja voima Elian yllä oli, sinun pitää kuulla hänen särkyneen sydämensä huuto Karmelin vuorella. ”Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin’. Silloin Herran tuli iski alas … Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: ’Herra on Jumala! Herra on Jumala!’ " (1 Kun.18:37- 39).
Eliaa ei kiinnostanut tunnustettuna profeettana oleminen. Hän halusi vain nähdä Jumalan kunnian palautuvan ja luopuneiden sydämien ”palaavan Herran luo”. Todelliset profeetat, vaikka he kuulostavat kovilta synnin suhteen, ovat armahtavia, hyväsydämisiä ja kärsivällisiä. Kun he näkevät totista raamatullista parannuksen tekemistä, heistä tulee langenneitten rakentajia ja eheyttäjiä.
Uskon, että tänäkin päivänä on olemassa todellisia, Elian kaltaisia paimenia. Eivät kaikki julistajat ole luopuneita tai itseään palvelevia. Kuulen jatkuvasti lisääntyvästä määrästä pyhiä paimenia, joita välinpitämättömät lampaat ovat haavoittaneet ja hyljänneet. Jotkut on kirjaimellisesti ajettu ulos seurakunnasta, koska he julistivat pyhiä periaatteita. Kaikista julmimpia ovat ns. kovien ”profeetallisten äänien” profetiat ja arvostelut, joissa ei ole mitään armeliasta tai sovittavaa.
Jos kuulet ”profeetan” lausuvan kirouksia kenenkään päälle, voit olla varma, että hän ei vaella Kristuksen Hengessä. Hän on usein ylpeä, itsensä Eliaksi julistaja, joka on täynnä röyhkeyttä ja himoa. Raamattu sanoo selvästi: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko” (Room.12:14). Niiden, jotka kulkevat ympäriinsä lausuen kirouksia, tulisi pelästyä näiden varoitusten edessä: ”Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. Hän puki kirouksen yllensä niin kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niin kuin vesi ja hänen luihinsa niin kuin öljy”(Ps.109:17 -18).
Elian seuraan kuuluvat itkevät ihmiset, ja kaikki heidän huuliltaan tuleva profetia on kyynelien kostuttama. He vaeltavat särjetyllä sydämellä ja Jumalan mielen mukaisessa murheessa. He kieltäytyvät hyväksymästä syntiä eivätkä pelkää ketään ihmistä tai paholaista, kun on puolustettava Kristuksen kunniaa.