KRISTUKSEN KUTSU LAODIKEAN SEURAKUNNALLE
Laodikean seurakunnalle Herra huutaa: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).
Tämä on Kristuksen viimeinen kutsu seurakunnalleen. Penseyden henki tulee ja uskovien joukot kylmentyvät. Hän sanoo omilleen: ”Haluan, että kuulet minua. Avaa ovi. Anna minun tulla salaiseen kammioosi. Anna minun puhua kanssasi ja sinun minun kanssani. Olkaamme yhteydessä toisiimme. Minä suojaan sinua koetuksen hetkellä, joka on tuleva kaikkeen maailmaan.”
Johannes puhuu ilmestyksessään päivästä, jolloin Herramme sydän ei enää ole yksinäinen. ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu … Jumala itse on oleva heidän kanssaan… Ja hän sanoi: ’Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi’ ”(Ilm.21:2-6).
Tämä merkitsee vapaata ja täydellistä yhteyttä ilman minkäänlaista väliseinää. Ei tummia laseja, ei osittaista tuntemista, vaan kasvoista kasvoihin puhumista! Me ajattelemme, kuinka loistavaa on viettää kokonainen iäisyys ylistäen Herraa, kumartuen hänen eteensä. Oletko koskaan yrittänyt tajuta, mitä tämä suuri kotiinpaluu merkitsee Vapahtajalle? Kaikki hänen lapsensa ovat kotona, vapaina jakamaan hänen läsnäolonsa. Hän asettaa meidät kaikki istumaan ja hänen sisimmästään juoksevat ihanat totuuden virrat. Vapahtajamme alkaa Mooseksesta ja vie meidät läpi profeettojen, niin kuin hän teki Emmauksen tiellä. Hän jakaa meille maailmankaikkeuden salaisuudet. Hän paljastaa kaikki suunnitelmansa. Kaikki pimeät pilvet hälvenevät. Kristus jakaa koko ikuisuuden.
Taivaan todellinen ilo ei ole ainoastaan meidän, vaan hänen. Suurin ilomme taivaassa on oleva siinä, kun näemme hänen ilonsa, kun hän puhuu meidän kanssamme vapaasti, kasvoista kasvoihin. Me näemme Kristuksen tyydytyksen, kaikki hänen toiveensa toteutuneena.
Tämä on Kristuksen viimeinen kutsu seurakunnalleen. Penseyden henki tulee ja uskovien joukot kylmentyvät. Hän sanoo omilleen: ”Haluan, että kuulet minua. Avaa ovi. Anna minun tulla salaiseen kammioosi. Anna minun puhua kanssasi ja sinun minun kanssani. Olkaamme yhteydessä toisiimme. Minä suojaan sinua koetuksen hetkellä, joka on tuleva kaikkeen maailmaan.”
Johannes puhuu ilmestyksessään päivästä, jolloin Herramme sydän ei enää ole yksinäinen. ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu … Jumala itse on oleva heidän kanssaan… Ja hän sanoi: ’Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi’ ”(Ilm.21:2-6).
Tämä merkitsee vapaata ja täydellistä yhteyttä ilman minkäänlaista väliseinää. Ei tummia laseja, ei osittaista tuntemista, vaan kasvoista kasvoihin puhumista! Me ajattelemme, kuinka loistavaa on viettää kokonainen iäisyys ylistäen Herraa, kumartuen hänen eteensä. Oletko koskaan yrittänyt tajuta, mitä tämä suuri kotiinpaluu merkitsee Vapahtajalle? Kaikki hänen lapsensa ovat kotona, vapaina jakamaan hänen läsnäolonsa. Hän asettaa meidät kaikki istumaan ja hänen sisimmästään juoksevat ihanat totuuden virrat. Vapahtajamme alkaa Mooseksesta ja vie meidät läpi profeettojen, niin kuin hän teki Emmauksen tiellä. Hän jakaa meille maailmankaikkeuden salaisuudet. Hän paljastaa kaikki suunnitelmansa. Kaikki pimeät pilvet hälvenevät. Kristus jakaa koko ikuisuuden.
Taivaan todellinen ilo ei ole ainoastaan meidän, vaan hänen. Suurin ilomme taivaassa on oleva siinä, kun näemme hänen ilonsa, kun hän puhuu meidän kanssamme vapaasti, kasvoista kasvoihin. Me näemme Kristuksen tyydytyksen, kaikki hänen toiveensa toteutuneena.