JUMALAN SANAN HYLKÄÄMINEN
Olen varma siitä, että Joosafat oli vakuuttunut toimintansa oikeutuksesta, kun pyysi saada päästä mukaan Ahabin sotaan. Oikeastaan Raamattu sanookin: ”Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: ’Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo’ "(2 Aik.18:4). Eli hän sanoi: ”Kysytään Herralta hänen neuvoaan tässä asiassa. Emme toimi, ennen kuin kuulemme, mitä hän sanoo”.
Jumala esitti asiansa Joosafatille ja Ahabille hyvin selvästi. Ei ollut mitään epäilystä siitä, mitä hän ajatteli koko jutusta: ”Se retki on tuhoon tuomittu! Mene omalla vastuullasi. Teitä ei odota taistelukentällä mikään muu kuin kuolema ja tappio”(ks. 2 Aik. 8:16).
Tässä kohdin Joosafat näytti halukkaalta tottelemaan oikeaa profeetallista sanaa ja tekemään kaiken, mitä Jumala käski hänen tehdä. Vuosisatoja Raamatun tutkijat ovat ihmetelleet, mitä tapahtui seuraavaksi: Kun selvä sana tuli, Joosafat hylkäsi sen.
Rakas lukija, voit hyvin kehuskella sillä, miten haluat ainoastaan rakastaa Jumalaa ja totella häntä. Jollet irrottaudu ei-uskovien ystävien petoksesta ja etsi Pyhän Hengen neuvoa, sinäkin lopulta hylkäät Jumalan sanan!
Voit mennä mukaan ystäväsi sotaan. Lopulta hän kuitenkin luovuttaa sinut vihollisen käsiin. Niin tapahtui Joosafatille, kun hän lähti sotaan Ahabin kanssa. Paha kuningas asetti Joosafatin tapettavaksi. Ahab käski ystävänsä pukeutua kuninkaan viittaansa, kun hän itse pukeutui sotilaaksi. Sillä tavoin Ahab järkeili, että vihollinen yrittäisi saada kiinni Joosafatin ja hän pelastuisi.
Ironista kyllä, Ahab sai surmansa nuolesta, joka lävisti hänet pienen, haarniskassa olleen raon kautta. Yhtäkkiä Joosafatia ympäröivät vihollisen sotilaat, jotka olivat valmiit leikkaamaan hänet palasiksi. Silloin Joosafat arveli kohtaavansa kuoleman ja huusi Jumalaa avuksi. Raamattu kertoo: ”Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä”(2 Aik.18:31).
Se sota epäonnistui täydellisesti. Israelin armeija pakeni hajaannuksessa, niin kuin lampaat ilman paimenta. Joosafat vetäytyi Jerusalemiin, hänen ystävänsä Ahab oli kuollut ja hänen armeijansa lyöty. Hän pelastui kuolemasta ainoastaan Jumalan armosta!
Voin kuvitella, mitkä ajatukset risteilivät Joosafatin mielessä, kun hän kiiruhti takaisin Jerusalemiin: ”Voi, kiitos Jumala, että pelastit minut! Nyt näen, mikä vaara piilee siinä, että vaeltaa ei-uskovan kumppanin kanssa. Ei koskaan enää, Herra! En halua enää olla osallisena maailman menoon. Se on loppu nyt!”
Jumala esitti asiansa Joosafatille ja Ahabille hyvin selvästi. Ei ollut mitään epäilystä siitä, mitä hän ajatteli koko jutusta: ”Se retki on tuhoon tuomittu! Mene omalla vastuullasi. Teitä ei odota taistelukentällä mikään muu kuin kuolema ja tappio”(ks. 2 Aik. 8:16).
Tässä kohdin Joosafat näytti halukkaalta tottelemaan oikeaa profeetallista sanaa ja tekemään kaiken, mitä Jumala käski hänen tehdä. Vuosisatoja Raamatun tutkijat ovat ihmetelleet, mitä tapahtui seuraavaksi: Kun selvä sana tuli, Joosafat hylkäsi sen.
Rakas lukija, voit hyvin kehuskella sillä, miten haluat ainoastaan rakastaa Jumalaa ja totella häntä. Jollet irrottaudu ei-uskovien ystävien petoksesta ja etsi Pyhän Hengen neuvoa, sinäkin lopulta hylkäät Jumalan sanan!
Voit mennä mukaan ystäväsi sotaan. Lopulta hän kuitenkin luovuttaa sinut vihollisen käsiin. Niin tapahtui Joosafatille, kun hän lähti sotaan Ahabin kanssa. Paha kuningas asetti Joosafatin tapettavaksi. Ahab käski ystävänsä pukeutua kuninkaan viittaansa, kun hän itse pukeutui sotilaaksi. Sillä tavoin Ahab järkeili, että vihollinen yrittäisi saada kiinni Joosafatin ja hän pelastuisi.
Ironista kyllä, Ahab sai surmansa nuolesta, joka lävisti hänet pienen, haarniskassa olleen raon kautta. Yhtäkkiä Joosafatia ympäröivät vihollisen sotilaat, jotka olivat valmiit leikkaamaan hänet palasiksi. Silloin Joosafat arveli kohtaavansa kuoleman ja huusi Jumalaa avuksi. Raamattu kertoo: ”Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä”(2 Aik.18:31).
Se sota epäonnistui täydellisesti. Israelin armeija pakeni hajaannuksessa, niin kuin lampaat ilman paimenta. Joosafat vetäytyi Jerusalemiin, hänen ystävänsä Ahab oli kuollut ja hänen armeijansa lyöty. Hän pelastui kuolemasta ainoastaan Jumalan armosta!
Voin kuvitella, mitkä ajatukset risteilivät Joosafatin mielessä, kun hän kiiruhti takaisin Jerusalemiin: ”Voi, kiitos Jumala, että pelastit minut! Nyt näen, mikä vaara piilee siinä, että vaeltaa ei-uskovan kumppanin kanssa. Ei koskaan enää, Herra! En halua enää olla osallisena maailman menoon. Se on loppu nyt!”