HÄNEN ARMONSA VOIMASSA by Gary Wilkerson
Jumalan armo kattaa kaiken, mitä hän käskee meidän tehdä. Katso, kuvaavatko nämä sanat sinun vaellustasi Herrassa: raskautettu, stressaantunut, raskassydäminen, henkisesti uupunut, voimaton. Nämä ovat tuloksena, kun yritämme kaksinkertaistaa ponnistelumme miellyttääksemme Jumalaa. Ne ovat selviä merkkejä siitä, että laki toimii, ei Jumalan armo.
Vapaus, jonka Kristus voitti meille ristillä, ei ole vain hyvä uutinen kadotetuille, vaan jokaiselle uskovalle. Silti monet jatkavat elämäänsä pilven alla. He luulevat, että eivät ole sen arvoisia, että heitä kutsuttaisiin Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. He ajattelevat Jumalan rakastavan heitä, koska hänen täytyy rakastaa. Evankeliumit kertovat meille toista. Jeesus kutsui tykönsä kaikki kaksitoista opetuslastaan syntisinä, vajavaisina, epätäydellisinä, koska hän halusi heidän ystävyyttään: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni”(Joh.15:15).
Jeesus tahtoi jakaa Isänsä sydämen syvän halun näiden ystäviensä kanssa. Hän on tehnyt saman sinun kanssasi silloin, kun tahdoit seurata häntä. Kun siis menet hänen luokseen rukoilemaan tai kirkkoon, hänen asenteensa ei ole: ”Taasko sinä tulet?” Aivan päinvastoin! Hän haluaa olla sinun kanssasi, istua vieressäsi, olla ystäväsi, koska hän on sinuun mielistynyt.
Ajattelet ehkä: ”Kuinka se voi olla mahdollista? En näe elämässäni mitään, mikä voisi miellyttää Herraa”. Siksi Raamattu sanookin meille: ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4). Ei kukaan ihminen pysty elämään lain vaatimusten mukaan kovin pitkään. Voimme kyllä sanoa itsellemme, ”Huomenna pystyn siihen, kunhan kerään voimani”, mutta emme sittenkään kykene pitämään sitä. Lopulta olemme mahdottoman taakan alla ja kulutamme itsemme loppuun. Jeesus odottaa meitä sitten siellä, missä omat ponnistelumme päättyvät. Vain Hänessä löydämme todellisen vapauden.
Vapaus, jonka Kristus voitti meille ristillä, ei ole vain hyvä uutinen kadotetuille, vaan jokaiselle uskovalle. Silti monet jatkavat elämäänsä pilven alla. He luulevat, että eivät ole sen arvoisia, että heitä kutsuttaisiin Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. He ajattelevat Jumalan rakastavan heitä, koska hänen täytyy rakastaa. Evankeliumit kertovat meille toista. Jeesus kutsui tykönsä kaikki kaksitoista opetuslastaan syntisinä, vajavaisina, epätäydellisinä, koska hän halusi heidän ystävyyttään: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni”(Joh.15:15).
Jeesus tahtoi jakaa Isänsä sydämen syvän halun näiden ystäviensä kanssa. Hän on tehnyt saman sinun kanssasi silloin, kun tahdoit seurata häntä. Kun siis menet hänen luokseen rukoilemaan tai kirkkoon, hänen asenteensa ei ole: ”Taasko sinä tulet?” Aivan päinvastoin! Hän haluaa olla sinun kanssasi, istua vieressäsi, olla ystäväsi, koska hän on sinuun mielistynyt.
Ajattelet ehkä: ”Kuinka se voi olla mahdollista? En näe elämässäni mitään, mikä voisi miellyttää Herraa”. Siksi Raamattu sanookin meille: ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4). Ei kukaan ihminen pysty elämään lain vaatimusten mukaan kovin pitkään. Voimme kyllä sanoa itsellemme, ”Huomenna pystyn siihen, kunhan kerään voimani”, mutta emme sittenkään kykene pitämään sitä. Lopulta olemme mahdottoman taakan alla ja kulutamme itsemme loppuun. Jeesus odottaa meitä sitten siellä, missä omat ponnistelumme päättyvät. Vain Hänessä löydämme todellisen vapauden.