HORJUMATON USKO
Kerran, kun olin ”rukouskävelyllä” ja puhuin Jumalalle huolissani useampien perheenjäsenien terveydestä, tuli eräs raamatunkohta hyvin elävänä mieleeni: ”Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? ... Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?”(Hebr.3:17 - 18). Huomasin rukoilevani kyynelten läpi: ”Herra, ne ihmiset panivat sinut itkemään! Olenko minäkin pannut Sinut itkemään oman epäuskoni tähden? Minulla on ollut ihania hetkiä Sinun kanssasi näinä viitenäkymmenenä vuotena, Jeesus. Minä rakastan Sinua ja tiedän, että Sinä rakastat minua, mutta viime aikoina mieleeni on hiipinyt epäilyksiä. Olen ihmetellyt, miksi muutamiin rukouksiin ei ole vielä tullut vastausta”.
Siitä lähtien olen kuullut Hänen suloisen, hiljaisen äänensä sanovan: ”Minä rakastan sinua aina, David. Minä varjelen sinua lankeamasta ja aion viedä sinut Isän eteen moitteettomana. Mutta, kyllä nuo sinun epäuskon ja horjuvan uskon aikasi ovat haavoittaneet minua.”
Niin, rakas lukijani, oletko itse juuri tällä hetkellä yli voimiesi menevän koetuksen keskellä? Oletko rukoillut, itkenyt ja anonut apua, ja silti asiat ovat näyttäneet menevän huonommin? Ehkä tilanteesi on luisunut yli kaiken inhimillisen mahdollisuuden, ja sinä ajattelet: ”On liian myöhäistä”.
Kerronpa sinulle, että Jumala on sallinut sinulle tämän kriisin. Jumala olisi voinut puuttua siihen milloin hyvänsä, mutta tässä on Hänen tilaisuutensa tuottaa sinussa horjumattoman uskon, jota tarvitset. Hän etsii luottamusta itseään kohtaan, ei ainoastaan tätä tilannetta varten, vaan kaikkia mahdottomia tilanteita varten tästä eteenpäin, kunnes pääset Hänen luokseen kotiin. Älä ymmärrä väärin: Hän iloitsee sinusta. Kuitenkin Hän rakastaa sinua myös tarpeeksi rakentaakseen sinussa uskoa, jotta selviät kaikesta.
Rukoile kanssani: ”Anna minulle anteeksi, Herra, että olet aiheuttanut Sinulle murhetta. Auta nyt minun epäuskoani”. Tee tästä sitten oma rukouslauseesi: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivä”(Hebr.11:6).
Siitä lähtien olen kuullut Hänen suloisen, hiljaisen äänensä sanovan: ”Minä rakastan sinua aina, David. Minä varjelen sinua lankeamasta ja aion viedä sinut Isän eteen moitteettomana. Mutta, kyllä nuo sinun epäuskon ja horjuvan uskon aikasi ovat haavoittaneet minua.”
Niin, rakas lukijani, oletko itse juuri tällä hetkellä yli voimiesi menevän koetuksen keskellä? Oletko rukoillut, itkenyt ja anonut apua, ja silti asiat ovat näyttäneet menevän huonommin? Ehkä tilanteesi on luisunut yli kaiken inhimillisen mahdollisuuden, ja sinä ajattelet: ”On liian myöhäistä”.
Kerronpa sinulle, että Jumala on sallinut sinulle tämän kriisin. Jumala olisi voinut puuttua siihen milloin hyvänsä, mutta tässä on Hänen tilaisuutensa tuottaa sinussa horjumattoman uskon, jota tarvitset. Hän etsii luottamusta itseään kohtaan, ei ainoastaan tätä tilannetta varten, vaan kaikkia mahdottomia tilanteita varten tästä eteenpäin, kunnes pääset Hänen luokseen kotiin. Älä ymmärrä väärin: Hän iloitsee sinusta. Kuitenkin Hän rakastaa sinua myös tarpeeksi rakentaakseen sinussa uskoa, jotta selviät kaikesta.
Rukoile kanssani: ”Anna minulle anteeksi, Herra, että olet aiheuttanut Sinulle murhetta. Auta nyt minun epäuskoani”. Tee tästä sitten oma rukouslauseesi: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivä”(Hebr.11:6).