JUMALALTA PIILOUTUMINEN
Synti saa aikaan sen, että haluamme piiloutua Jumalan läsnäolosta. Siinä on kristittyjen epäuskon ydin. Kun teemme syntiä ja petämme Jumalaa, yritämme juosta pois Hänen läsnäolostaan. Luulemme, että Hän on liian vihainen halutakseen olla yhteydessä meihin. Miten Hän voisikaan olla yhteydessä meihin, kun olemme tehneet niin paljon syntiä?
Niinpä lakkaamme rukoilemasta. Häpeäksemme ajattelemme: ”En voi mennä Jumalan luo tässä tilassa.” Niinpä alamme tehdä omin voimin työtä päästäksemme takaisin Hänen armoihinsa. Olemme varmoja, että tarvitsemme vain aikaa voidaksemme puhdistautua. Jos pysymme jonkun viikon puhtaina, välttäen synnillisiä tapoja, ajattelemme todistavamme arvollisuutemme lähestyä Hänen valtaistuintaan uudestaan.
Tämä on pahaa epäuskoa ja Jumalan silmissä rikos. Kun me tunnustamme syntimme, mukaan lukien helmasyntimme, Jumala ei kuulustele meitä. Hän ei vaadi todistetta katumuksestamme, kysyen: ”Oletko todella pahoillasi? En näe yhtään kyyneltä. Lupaatko olla tekemättä syntiä koskaan enää? Mene nyt, paastoa muutama päivä ja rukoile tunti päivässä. Jos pystyt olemaan lankeamatta niin kauan, voimme keskustella uudelleen.”
Kun Jeesus sovitti meidät Isän kanssa ristillä, se riittää aina. Se merkitsee, että minun ei tarvitse saada uutta sovitusta Jumalalta, jos teen syntiä. Minua ei suljeta pois Herrasta, siksi etten ole enää sovitettu. Ei, erottava väliverho repesi kahtia ikuisiksi ajoiksi. Minulla on ainiaaksi pääsy Jumalan valtaistuimen eteen, Kristuksen veren kautta. Ovea ei koskaan suljeta edessäni: ”Jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö”(Ef.3:12).
Raamattu lausuu selvästi, että meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, kun olemme tehneet syntiä. Voimme seisoa valtaistuinsalin ovella, tuntea itsemme kurjiksi ja saastaisiksi. Kun me seisomme siellä, kieltäytyen menemästä sisään, emme todellakaan ole nöyriä, vaan toimimme epäuskossa. ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Hebr.4:16).
Niinpä lakkaamme rukoilemasta. Häpeäksemme ajattelemme: ”En voi mennä Jumalan luo tässä tilassa.” Niinpä alamme tehdä omin voimin työtä päästäksemme takaisin Hänen armoihinsa. Olemme varmoja, että tarvitsemme vain aikaa voidaksemme puhdistautua. Jos pysymme jonkun viikon puhtaina, välttäen synnillisiä tapoja, ajattelemme todistavamme arvollisuutemme lähestyä Hänen valtaistuintaan uudestaan.
Tämä on pahaa epäuskoa ja Jumalan silmissä rikos. Kun me tunnustamme syntimme, mukaan lukien helmasyntimme, Jumala ei kuulustele meitä. Hän ei vaadi todistetta katumuksestamme, kysyen: ”Oletko todella pahoillasi? En näe yhtään kyyneltä. Lupaatko olla tekemättä syntiä koskaan enää? Mene nyt, paastoa muutama päivä ja rukoile tunti päivässä. Jos pystyt olemaan lankeamatta niin kauan, voimme keskustella uudelleen.”
Kun Jeesus sovitti meidät Isän kanssa ristillä, se riittää aina. Se merkitsee, että minun ei tarvitse saada uutta sovitusta Jumalalta, jos teen syntiä. Minua ei suljeta pois Herrasta, siksi etten ole enää sovitettu. Ei, erottava väliverho repesi kahtia ikuisiksi ajoiksi. Minulla on ainiaaksi pääsy Jumalan valtaistuimen eteen, Kristuksen veren kautta. Ovea ei koskaan suljeta edessäni: ”Jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö”(Ef.3:12).
Raamattu lausuu selvästi, että meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, kun olemme tehneet syntiä. Voimme seisoa valtaistuinsalin ovella, tuntea itsemme kurjiksi ja saastaisiksi. Kun me seisomme siellä, kieltäytyen menemästä sisään, emme todellakaan ole nöyriä, vaan toimimme epäuskossa. ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Hebr.4:16).