LUVATTUUN MAAHAN PÄÄSEMINEN
”Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä”(Hebr.3:19). Yhden ainoan synnin tähden Israel ei päässyt Luvattuun Maahan.
Kanaanin maa edustaa levon, rauhan. hedelmällisyyden, turvallisuuden, täyteyden ja tyydytyksen paikkaa, kaikkea, mitä uskova voi toivoa. Se on myös paikka, jossa Herra puhuu selvästi kansalleen johdattaa heitä: ”Tässä on tie, sitä käykää”. Israel siis ei päässyt Luvattuun Maahan yhden ainoan synnin tähden.
Se synti ei ollut aviorikos (ja Raamattu nimittää näitä Israelilaisia avionrikkojasukukunnaksi). Ei se ollut myöskään kasvavat avioerojen määrä (Jeesus ja Mooses sallivat avioeron tuolle sukukunnalle, koska he olivat kovasydämisiä). Se ei ollut raivo, kateus, laiskuus tai pahan puhuminen. Se ei ollut edes heidän salainen epäjumalanpalveluksensa.
Epäuskon synti esti Jumalan kansan pääsyn Kanaanin maahan. Siksi Hebrealaiskirje kehottaa meitä tänään: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä”(Hebr.4:11).
Olen tuntenut monia uskovia, jotka päättivät ruveta vakavasti vaeltamaan Herran kanssa. He päättivät ruveta lukemaan Hänen Sanaansa ahkerammin. He paastosivat ja rukoilivat uudella innolla. He kiinnittivät sydämensä Jumalaan kaikissa elämänsä tilanteissa. Kun tarkkasin heidän elämäänsä, ajattelin: ”Varmaan kaikki tämä hartaus tuo heille ilon hehkun. Heidän on pakko heijastaa Jumalan rauhaa ja lepoa.”
Aivan liian usein heidän elämässään kävi päinvastoin. Monet eivät koskaan päässeet Jumalan lupaamaan lepoon. He olivat edelleen epävarmoja, levottomia, kyseenalaistivat Jumalan johdatuksen, olivat huolissaan tulevaisuudesta. Miksi? Siksi, että heillä oli tapana epäuskon hapatus eikä mikään heidän pyrkimyksensä ja toimintansa sen tähden tuottanut tulosta.
Uskova palvelija riippuu kiinni Jumalan Uuden Liiton lupauksesta: ”Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:27). Hän myös pitää kiinni tästä sanasta: ”Minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä… Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu”(Jer.30:21, 31:9).
Kanaanin maa edustaa levon, rauhan. hedelmällisyyden, turvallisuuden, täyteyden ja tyydytyksen paikkaa, kaikkea, mitä uskova voi toivoa. Se on myös paikka, jossa Herra puhuu selvästi kansalleen johdattaa heitä: ”Tässä on tie, sitä käykää”. Israel siis ei päässyt Luvattuun Maahan yhden ainoan synnin tähden.
Se synti ei ollut aviorikos (ja Raamattu nimittää näitä Israelilaisia avionrikkojasukukunnaksi). Ei se ollut myöskään kasvavat avioerojen määrä (Jeesus ja Mooses sallivat avioeron tuolle sukukunnalle, koska he olivat kovasydämisiä). Se ei ollut raivo, kateus, laiskuus tai pahan puhuminen. Se ei ollut edes heidän salainen epäjumalanpalveluksensa.
Epäuskon synti esti Jumalan kansan pääsyn Kanaanin maahan. Siksi Hebrealaiskirje kehottaa meitä tänään: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä”(Hebr.4:11).
Olen tuntenut monia uskovia, jotka päättivät ruveta vakavasti vaeltamaan Herran kanssa. He päättivät ruveta lukemaan Hänen Sanaansa ahkerammin. He paastosivat ja rukoilivat uudella innolla. He kiinnittivät sydämensä Jumalaan kaikissa elämänsä tilanteissa. Kun tarkkasin heidän elämäänsä, ajattelin: ”Varmaan kaikki tämä hartaus tuo heille ilon hehkun. Heidän on pakko heijastaa Jumalan rauhaa ja lepoa.”
Aivan liian usein heidän elämässään kävi päinvastoin. Monet eivät koskaan päässeet Jumalan lupaamaan lepoon. He olivat edelleen epävarmoja, levottomia, kyseenalaistivat Jumalan johdatuksen, olivat huolissaan tulevaisuudesta. Miksi? Siksi, että heillä oli tapana epäuskon hapatus eikä mikään heidän pyrkimyksensä ja toimintansa sen tähden tuottanut tulosta.
Uskova palvelija riippuu kiinni Jumalan Uuden Liiton lupauksesta: ”Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:27). Hän myös pitää kiinni tästä sanasta: ”Minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä… Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu”(Jer.30:21, 31:9).