Tuesday, August 20, 2013

HE LASKIVAT ASEENSA

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ’Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni’. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:25- 26).

Alkukielessä käytetty sana para tarkoittaa alastomuutta, merkiten ”irrottaa, paljastaa, hyljätä arvottomana”. Se viittaa myös ”uuteen alkuun”.

Nykyajan olutmainos kehottaa tätä sukupolvea ”irrottelemaan tänä iltana”. Se merkitsee kaiken moraalisen estyneisyyden pois heittämistä, lain kahleista irrottautumista, oman nautintonsa ottamista. Mikä ikinä tekeekin sinut onnelliseksi, tartu siihen.

Vaatteiden riisuminen ei ollut väärin. Se oli vain signaali, sanoma, jonka he lähettivät, kun pakanat katsoivat heidän menoaan. Näetkö amalekilaiset kaukana ympäröivien vuorien laella katsomassa tätä kummallista tapahtumaa? Nämä viholliset, jotka olivat vapisseet pelosta, kun he näkivät Jumalan toimivan heidän keskellään, nauroivat ja pilkkasivat nyt: ”Katsokaa nyt heitä. He ovat meidän kaltaisiamme! Heidän Jumalallaan ei ole voimaa. Eivät he luotakaan häneen! He haluavat tyydyttää himonsa ja juhlia, olla niin kuin mekin. Mitä teeskentelyä!”

Tuolla alastomaksi riisumisellaan he vähensivät Jumalansa arvoa jumalattomien silmissä! He panivat Jumalan näyttämään sydämettömältä, julmalta, välinpitämättömältä ja avuttomalta. He tahrasivat kaikkivaltiaan Jumalan kunnian ja suuruuden. He eivät olleet enää esimerkillisiä, eivät enää ihailtavia, pelkoa ja kunnioitusta herättäviä.

He olivat laskeneet aseensa juhliakseen. He riskeerasivat Jumalan suunnitelman pelastaa heidät. He sanoivat maailmalle: ”Me emme halua enää taistella vihollisiamme vastaan! Me annamme periksi! Olemme jo saaneet tarpeeksi vastustamisesta, uhrautumisesta, tulevaisuuden toivosta ja kaukana edessä olevasta siunauksesta. Me haluamme elää nyt! Me haluamme nauttia tästä! Haluamme hyviä aikoja eteenpäin!”

Vääristyneisyys oli tässä: Tämän piti olla heidän uusi alkunsa. Ei enää taistelua! Jos heidän pitäisi pysyä elossa kovassa, julmassa erämaassa, he lakkaisivat nyt taistelemasta ja tekisivät parhaansa omin päin!