HYLÄTYT RUKOUKSET
Meillä ei ole lupa rukoilla umpimähkään, mitä hyvänsä itsekkääseen mieleemme on juolahtanut. Meillä ei myöskään ole lupa tulla Jumalan läsnäoloon ilmaisemaan typeriä ajatuksiamme ja mielettömiä loruilujamme. Jos Jumala allekirjoittaisi kaikki meidän pyyntömme rajoituksetta, hänen pitäisi kaiken päätteeksi luopua kirkkaudestaan.
Rukouksen lain on määrä poistaa meidän itsekeskeiset pyyntömme, kun taas samaan aikaan se mahdollistaa rehellisten etsijöiden luottamukselliset anomiset. Toisin sanoen, voimme rukoilla, mitä ikinä haluamme, jos se on vain hänen tahtonsa mukaista.
”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).
Opetuslapset eivät rukoilleet Jumalan tahdon mukaan, kun he rukoilivat jotakin sopimatonta. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?’ Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä”(Luuk.9:54 -55).
Job murheessaan pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen henkensä. Mitä jos Jumala olisi vastannut hänen rukoukseensa? Sellainen rukous oli vastoin Jumalan tahtoa. Sana varoittaa meitä: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä”(Saarn.5:2).
Daniel rukoili oikealla tavalla. Ensin hän luki Raamattua ja etsi siitä Jumalan mieltä. Sitten kun hän oli saanut selvän ohjeen ja oli varma Jumalan tahdosta, hän juoksi tämän valtaistuimen luo täydessä luottamuksessa: ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa”(Dan.9:3).
Me tiedämme liian paljon siitä, mitä me haluamme ja liian vähän siitä, mitä Jumalan haluaa. Rukouksemme hylätään, kun ne eivät ole hänen tahtonsa mukaisia.
Rukouksen lain on määrä poistaa meidän itsekeskeiset pyyntömme, kun taas samaan aikaan se mahdollistaa rehellisten etsijöiden luottamukselliset anomiset. Toisin sanoen, voimme rukoilla, mitä ikinä haluamme, jos se on vain hänen tahtonsa mukaista.
”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).
Opetuslapset eivät rukoilleet Jumalan tahdon mukaan, kun he rukoilivat jotakin sopimatonta. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?’ Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä”(Luuk.9:54 -55).
Job murheessaan pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen henkensä. Mitä jos Jumala olisi vastannut hänen rukoukseensa? Sellainen rukous oli vastoin Jumalan tahtoa. Sana varoittaa meitä: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä”(Saarn.5:2).
Daniel rukoili oikealla tavalla. Ensin hän luki Raamattua ja etsi siitä Jumalan mieltä. Sitten kun hän oli saanut selvän ohjeen ja oli varma Jumalan tahdosta, hän juoksi tämän valtaistuimen luo täydessä luottamuksessa: ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa”(Dan.9:3).
Me tiedämme liian paljon siitä, mitä me haluamme ja liian vähän siitä, mitä Jumalan haluaa. Rukouksemme hylätään, kun ne eivät ole hänen tahtonsa mukaisia.