ELÄMÄÄN VAHVISTETTUINA
Raamattu tarjoaa loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan läsnäolo vahvistaa hänen lapsiaan elämään hänelle. Eräs voimallisimpia näistä esimerkeistä on Mooseksen elämässä.
Mooses oli varma siitä, ettei hänen kannattaisi tehdä yhtään mitään, jos ei Jumalan olisi läsnä hänen elämässään. Kun hän puhui kasvosta kasvoihin Herran kanssa, hän sanoi: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois”(2 Moos.33:15). Hän sanoi siis: Herra, jos sinun läsnäolosi ei ole minun kanssani, en mene minnekään. En ota ainoatakaan askelta, jollen ole varma siitä, että sinä olet lähellä.”
Mooses tiesi, että juuri Jumalan läsnäolo Israelin keskellä erotti heidät muista kansoista. Sama on totta Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa tänä päivänä. Ainoa asia, joka erottaa meidät ei-uskovista on Jumalan läsnäolo ”meissä”. Se johtaa, opastaa, vaikuttaa hänen tahtonsa tapahtumisen meissä ja meidän kauttamme.
Ei Mooses välittänyt siitä, miten muut kansat saisivat oman johdatuksensa, miten he muovaisivat strategiaansa, pitäisivät hallituksiaan tai johtaisivat armeijoitaan. Hän sanoi: ”Meillä on vain yksi periaate. Jumalan läsnäolo keskellämme näyttää, miten meitä opastetaan ja hallitaan, käydään sotaa ja jäädään eloon tässä erämaassa.
”Jos Jumala on keskellämme, ei kukaan voi vahingoittaa meitä. Ilman häntä olemme avuttomia, olemattomiksi pienentyneitä. Antaa tämän maailman kansojen luottaa mahtaviin armeijoihinsa, rautavaunuihinsa, taitaviin sotilaisiinsa, uusiin aseisiinsa. Me luotamme Jumalamme läsnäolon ilmentymiseen!”
Jumala vastasi Mooseksen rohkeaan väitteeseen: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" (2 Moos.33:14). Mikä ihmeellinen lupaus! Heprean sana lepo tässä tarkoittaa “mukavaa, levollista paikkaa”. Jumala siis sanoi: “Ei ole väliä sillä, minkälaisia vihollisia tai koetuksia te kohtaatte, teillä on aina oleva hiljainen lepo minussa!”
Ajattele tätä: Jos seurakunta ilmentää Jumalan läsnäoloa keskuudessaan, ei ole meteliä tai hoppua, hikoilua tai ponnistelua. Jumalanpalveluksia ei kiirehditä nopeasti läpi, kolme laulua, kolehti ja lyhyt saarna. Sen sijaan, on hiljentävä rauha, ihana lepo ja jokainen ovesta sisään tulija tuntee sen!
Mooses oli varma siitä, ettei hänen kannattaisi tehdä yhtään mitään, jos ei Jumalan olisi läsnä hänen elämässään. Kun hän puhui kasvosta kasvoihin Herran kanssa, hän sanoi: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois”(2 Moos.33:15). Hän sanoi siis: Herra, jos sinun läsnäolosi ei ole minun kanssani, en mene minnekään. En ota ainoatakaan askelta, jollen ole varma siitä, että sinä olet lähellä.”
Mooses tiesi, että juuri Jumalan läsnäolo Israelin keskellä erotti heidät muista kansoista. Sama on totta Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa tänä päivänä. Ainoa asia, joka erottaa meidät ei-uskovista on Jumalan läsnäolo ”meissä”. Se johtaa, opastaa, vaikuttaa hänen tahtonsa tapahtumisen meissä ja meidän kauttamme.
Ei Mooses välittänyt siitä, miten muut kansat saisivat oman johdatuksensa, miten he muovaisivat strategiaansa, pitäisivät hallituksiaan tai johtaisivat armeijoitaan. Hän sanoi: ”Meillä on vain yksi periaate. Jumalan läsnäolo keskellämme näyttää, miten meitä opastetaan ja hallitaan, käydään sotaa ja jäädään eloon tässä erämaassa.
”Jos Jumala on keskellämme, ei kukaan voi vahingoittaa meitä. Ilman häntä olemme avuttomia, olemattomiksi pienentyneitä. Antaa tämän maailman kansojen luottaa mahtaviin armeijoihinsa, rautavaunuihinsa, taitaviin sotilaisiinsa, uusiin aseisiinsa. Me luotamme Jumalamme läsnäolon ilmentymiseen!”
Jumala vastasi Mooseksen rohkeaan väitteeseen: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" (2 Moos.33:14). Mikä ihmeellinen lupaus! Heprean sana lepo tässä tarkoittaa “mukavaa, levollista paikkaa”. Jumala siis sanoi: “Ei ole väliä sillä, minkälaisia vihollisia tai koetuksia te kohtaatte, teillä on aina oleva hiljainen lepo minussa!”
Ajattele tätä: Jos seurakunta ilmentää Jumalan läsnäoloa keskuudessaan, ei ole meteliä tai hoppua, hikoilua tai ponnistelua. Jumalanpalveluksia ei kiirehditä nopeasti läpi, kolme laulua, kolehti ja lyhyt saarna. Sen sijaan, on hiljentävä rauha, ihana lepo ja jokainen ovesta sisään tulija tuntee sen!