Monday, January 4, 2016

HÄN TEKEE KOTINSA LUOKSEMME by Gary Wilkerson

Kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, se paljastaa hänen eroavaisuutensa meistä: Hänen puhtautensa, pyhyytensä ja kaikkivaltiutensa. Jopa taivaalliset olennot Hänen läheisyydessään näkevät Hänet erilaisena ja täynnä ihanuutta. Juuri nyt lukemattomat enkelit ovat Jumalan läsnäolossa eivätkä koskaan lakkaa ylistämästä häntä yötä päivää. Heidän lakkaamaton laulunsa on: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen"(Ilm.5:12). Sellainen vaikutus Jumalan pyhällä luonnolla on. Hän herättää meissä ylistyksen kaikkina aikoina ja kaikissa tiloissa.

Ihme kyllä, tämä pyhä Jumala sanoo meille: ”Maailma ei minua näe, mutta te näette”.

Juutalaiset johtajat tiesivät Jumalan eron ihmisistä, mutta eivät voineet nähdä Hänen hellyyttään ja olivat raivoissaan, kun Jeesus sanoi Jumalan olevan Hänen Isänsä. He näkivät siinä jumalanpilkkaa ja halusivat tappaa Hänet siitä hyvästä. Jeesus otti uhkarohkean askeleen, kun Hän sanoi opetuslapsilleen: Taivaallinen Isä ei ainoastaan pidä teistä huolta, vaan Hän tulee luoksenne asumaan.

"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan”(Joh.14:23).

Kuvittele olevasi yksi opetuslapsista Yläsalissa, kun Jeesus sanoi tämän. Sinulle oli opetettu samaa kuin vanhimmillesi, ettei kukaan voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon. Niinpä, kuullessasi Jeesuksen opetuksen, olisit aivan varmasti ajatellut: ”Eihän Jumala voi tulla asumaan minuun. Hän on liian pyhä, liian pelottava, liian toisenlainen. Niin ei voi olla!” Kuitenkin Jeesus uskoi meille tämän ihmeellisen kaksoistotuuden: Jumala on todella puhdas ja pyhä, ja Hän haluaa asua meissä, Luomistyössään.

Ajattelepa, mitä Jeesus opetti untuvikkoseurakunnalleen sinä iltana. Hän alkoi sanomalla, että Hän lähtisi pois heidän luotaan mennäkseen valmistamaan heille kotia. Hän päätti puheensa sanomalla, että Hän tulisi asumaan meihin. Tässä näkyy Jumalamme paradoksaalinen kauneus: pyhä ja puhdas ja kuitenkin läheinen ja huolehtiva. Hän on meidän yläpuolellamme ja meidän kanssamme ja Hän antaa meille rauhan, jota emme koskaan voisi löytää itseksemme. Siinä on Jumala, arvollinen saamaan luottamuksemme kaikessa ja kaiken keskellä.