ANKKURI MYRSKYSSÄ
”Se toivo meille on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti”(Hebr.6:19).
Sielun ankkuri, johon tässä jakeessa viitataan, on toivo. Se ei ole tämän pahan maailman toivoa, jossa elämme. Se on toivoa, joka perustuu Jumalan lupausten pysymiseen, siunaukseen ja hallintaan niille, jotka luottavat häneen. Raamatullinen toivo ei ole hyväntahtoista ajattelua tai optimistinen näkökulma. Pikemminkin se on luottavaista odotusta, joka perustuu Jumalan sanan varmuuteen siitä, että hän on ankkuroinut meidät menneessä ja niin hän tekee myös tulevaisuudessa.
Tämä toivo yksin on ankkurimme myrskyissä, jotka lankeavat maan päälle nykyisenä aikana. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja julisti: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12).
Jumala vannoi lupauksen perinnöstä kaikille, jotka ovat Kristuksessa. Hän vannoi tämän valan lopettaakseen kaiken ponnistelun, kaiken epäilyn, niin että ”saisimme voimallisen kehotuksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta”(Hebr. 6:18).
Tämä on toivomme: Jumala on vannonut, että hän toteuttaa lupauksensa, ja hän ei voi valehdella!
Hän piti sanansa Aabrahamille ja pitää sanansa sinulle, kun luotat häneen. Me tarvitsemme vahvaa kehotusta näinä vaikeina aikoina.
Kaiken sanotun ja tehdyn jälkeen ja kaikkien toivosta pitämieni saarnojen jälkeen, se kulminoituu tähän: Olemme halukkaita antautumaan kokonaan hänen käsiinsä, lepäämään hänen sanassaan ja seisomaan epäilemättä Jumalan rakkaudessa, täysin vakuuttuneina siitä, että hän pitää lupaamansa sinullekin!
”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:35- 36).
Sielun ankkuri, johon tässä jakeessa viitataan, on toivo. Se ei ole tämän pahan maailman toivoa, jossa elämme. Se on toivoa, joka perustuu Jumalan lupausten pysymiseen, siunaukseen ja hallintaan niille, jotka luottavat häneen. Raamatullinen toivo ei ole hyväntahtoista ajattelua tai optimistinen näkökulma. Pikemminkin se on luottavaista odotusta, joka perustuu Jumalan sanan varmuuteen siitä, että hän on ankkuroinut meidät menneessä ja niin hän tekee myös tulevaisuudessa.
Tämä toivo yksin on ankkurimme myrskyissä, jotka lankeavat maan päälle nykyisenä aikana. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja julisti: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12).
Jumala vannoi lupauksen perinnöstä kaikille, jotka ovat Kristuksessa. Hän vannoi tämän valan lopettaakseen kaiken ponnistelun, kaiken epäilyn, niin että ”saisimme voimallisen kehotuksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta”(Hebr. 6:18).
Tämä on toivomme: Jumala on vannonut, että hän toteuttaa lupauksensa, ja hän ei voi valehdella!
Hän piti sanansa Aabrahamille ja pitää sanansa sinulle, kun luotat häneen. Me tarvitsemme vahvaa kehotusta näinä vaikeina aikoina.
Kaiken sanotun ja tehdyn jälkeen ja kaikkien toivosta pitämieni saarnojen jälkeen, se kulminoituu tähän: Olemme halukkaita antautumaan kokonaan hänen käsiinsä, lepäämään hänen sanassaan ja seisomaan epäilemättä Jumalan rakkaudessa, täysin vakuuttuneina siitä, että hän pitää lupaamansa sinullekin!
”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:35- 36).