ON ARMO SUURI IHMEINEN! by Gary Wilkerson
Jeesus sanoo, että hän vuodattaa päällemme armon, joka on vailla vertaa koko ihmiskunnan historiassa. Sanasta ”armo” on tullut melkein yhtä yleinen kuin sana ”rukous” on Raamatussa. Kaikkihan me sanomme: ”Tietenkin uskon armoon.” Tietenkin me laulamme laulua On armo suuri ihmeinen ja korostamme toisena olevaa sanaa. Olemme samaa mieltä siitä, että armo on ihmeellinen asia, josta kaikki nautimme.
Odota vähän! Ei armo vain sitä ole! Se on paljon enemmän, kuin osaamme koskaan kuvitella! Miksi sydämemme ei innostu ylistyksestä tai rakastu armoon? Siksi, että armosta on tullut meille jollakin lailla hyväksytty pikkujuttu. Siitä on tullut normaalia, keskivertoa, jotakin, johon tyydymme.
Kun puhun tästä vallankumouksellisesta, ansiottomasta armosta, tästä Jumalan antamasta lahjasta, joka muuttaa sydämemme ja tuottaa hedelmää teissä, monet teistä sanovat: ”Armo… niin… mutta!” Jos olet yksi näistä, olet suistumassa lakihenkisyyden alueelle. Sinä pakenet armon hallinta-aluetta ja olet joutumassa omin voimin yrittämisen ansaan.
Katso, mitä Paavali sanoo tästä galatalaisten seurakunnalle: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal.3:1-3).
Valitettavasti useat meistä sanovat: “Kiitos, Jeesus, armostasi ja rististäsi. Se armo on puhdistanut minut ja antanut minulle puhtaan pinnan. Kiitos sinulle uudesta alusta… nyt pystyn jo itse”.
Ongelma on siinä, ettet voi tehdä sitä itse. Monet loukkaantuvat armoon, koska armo sanoo, ettemme voi tehdä sitä omin voimin. Joka kerta, kun yritämme, epäonnistumme surkeasti.
Haluatko olla tänään vapaa? Jos, niin sano: ”Itsessäni olen epäonnistunut, en pysty pitämään Jumalan lakia omin päin. Kiitos Jumalalle, hänen armostaan”.
Odota vähän! Ei armo vain sitä ole! Se on paljon enemmän, kuin osaamme koskaan kuvitella! Miksi sydämemme ei innostu ylistyksestä tai rakastu armoon? Siksi, että armosta on tullut meille jollakin lailla hyväksytty pikkujuttu. Siitä on tullut normaalia, keskivertoa, jotakin, johon tyydymme.
Kun puhun tästä vallankumouksellisesta, ansiottomasta armosta, tästä Jumalan antamasta lahjasta, joka muuttaa sydämemme ja tuottaa hedelmää teissä, monet teistä sanovat: ”Armo… niin… mutta!” Jos olet yksi näistä, olet suistumassa lakihenkisyyden alueelle. Sinä pakenet armon hallinta-aluetta ja olet joutumassa omin voimin yrittämisen ansaan.
Katso, mitä Paavali sanoo tästä galatalaisten seurakunnalle: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal.3:1-3).
Valitettavasti useat meistä sanovat: “Kiitos, Jeesus, armostasi ja rististäsi. Se armo on puhdistanut minut ja antanut minulle puhtaan pinnan. Kiitos sinulle uudesta alusta… nyt pystyn jo itse”.
Ongelma on siinä, ettet voi tehdä sitä itse. Monet loukkaantuvat armoon, koska armo sanoo, ettemme voi tehdä sitä omin voimin. Joka kerta, kun yritämme, epäonnistumme surkeasti.
Haluatko olla tänään vapaa? Jos, niin sano: ”Itsessäni olen epäonnistunut, en pysty pitämään Jumalan lakia omin päin. Kiitos Jumalalle, hänen armostaan”.