PYHÄ TOIVOTTOMUUS by Carter Conlon
Sinä ja minä elämme ajassa, jota sanon ”pyhän toivottomuuden hetkeksi”.
Yhteiskuntamme murenee nopeasti, ja hirveitä rikoksia tapahtuu niin usein, että olemme turtuneet kaikkeen. Epänormaalista on tullut normaalia, pahasta, hyvää. Kun katsot ympärillesi, ihmettelet: ”Miten sovin tähän aikaan? Mitä Jumala voi tehdä elämäni kautta? Jos hän aikoo tehdä jotakin, miksi en saa vastausta rukouksiini, jotka tiedän olevan Jumalan tahdon mukaisia?
Saadaksemme vastauksia joihinkin näistä kysymyksistä, katsokaamme toista aikaa historiassa, kun kansaa kohtasi epätoivoinen hetki. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo aikakaudesta, jolloin ei ollut selvää sanaa tai näkyä Herralta. Pappeus, jonka piti edustaa Jumalaa, oli vaipunut syvälle kompromisseihin (ks. 1 Sam.2:22- 24, 3:1). Jumalan luonne, tarkoitus ja mieli olivat piilossa kansalta. Se oli jätetty ilman vastauksia heidän sydämensä kysymyksiin: ”Mitä nyt tapahtuu yhteiskunnallemme, minne olemme menossa?”
Tilanne oli hyvin samanlainen kuin päivä, jota elämme nyt. Näyttää siltä, että Jumalan läsnäolo, hänen voimansa ja runsas antamisensa, jonka tunnemme läpi historiamme, on yhtäkkiä poissa. Näyttää siltä, että Jumalan viholliset ovat niskan päällä. Ne sanelevat meille, mitä voimme opettaa lapsillemme, mikä on oikein ja väärin. Tämän tuloksena syvä huuto alkaa nousta kansan sydämistä.
Psalmi 107 puhuu tällaisesta pyhän toivottomuuden ajasta, jota on ollut läpi historian. Psalmin kirjoittaja kuvailee kansaa, joka on vaeltanut nälkäisenä, uupuneena ja vangittuna. Tätä aikaa leimaa Jumalan totuuden typerä käsittely. Kuitenkin juuri noina epätoivon hetkinä tavallinen kansa alkaa rukoilla Jumalaa. Se näkyy tänä päivänä. Tästä sukupolvesta nousee rukous, jota luonnollinen korva ei välttämättä kuule, mutta Jumala kuulee. Niin kuin silloin, kun hän tuli Mooseksen tykö ja sanoi: ”Minä olen kuullut heidän huutonsa, sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät”(2 Moos.3:7-8). Toisin sanoen, olen kuullut heidän epätoivoisen huokauksensa. Tänä päivänä Herra kuulee niiden rukoukset, joiden unelmat ovat särkyneet, vanhempien huudon, kun heidän lapsensa ovat poikenneet väärälle tielle, niiden, jotka kysyvät: ”Mitä meille on tapahtunut?”
"Minä olen nähnyt kansani kurjuuden … ja kuullut heidän huutonsa”(2 Moos.3:7).
__________Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.
Yhteiskuntamme murenee nopeasti, ja hirveitä rikoksia tapahtuu niin usein, että olemme turtuneet kaikkeen. Epänormaalista on tullut normaalia, pahasta, hyvää. Kun katsot ympärillesi, ihmettelet: ”Miten sovin tähän aikaan? Mitä Jumala voi tehdä elämäni kautta? Jos hän aikoo tehdä jotakin, miksi en saa vastausta rukouksiini, jotka tiedän olevan Jumalan tahdon mukaisia?
Saadaksemme vastauksia joihinkin näistä kysymyksistä, katsokaamme toista aikaa historiassa, kun kansaa kohtasi epätoivoinen hetki. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo aikakaudesta, jolloin ei ollut selvää sanaa tai näkyä Herralta. Pappeus, jonka piti edustaa Jumalaa, oli vaipunut syvälle kompromisseihin (ks. 1 Sam.2:22- 24, 3:1). Jumalan luonne, tarkoitus ja mieli olivat piilossa kansalta. Se oli jätetty ilman vastauksia heidän sydämensä kysymyksiin: ”Mitä nyt tapahtuu yhteiskunnallemme, minne olemme menossa?”
Tilanne oli hyvin samanlainen kuin päivä, jota elämme nyt. Näyttää siltä, että Jumalan läsnäolo, hänen voimansa ja runsas antamisensa, jonka tunnemme läpi historiamme, on yhtäkkiä poissa. Näyttää siltä, että Jumalan viholliset ovat niskan päällä. Ne sanelevat meille, mitä voimme opettaa lapsillemme, mikä on oikein ja väärin. Tämän tuloksena syvä huuto alkaa nousta kansan sydämistä.
Psalmi 107 puhuu tällaisesta pyhän toivottomuuden ajasta, jota on ollut läpi historian. Psalmin kirjoittaja kuvailee kansaa, joka on vaeltanut nälkäisenä, uupuneena ja vangittuna. Tätä aikaa leimaa Jumalan totuuden typerä käsittely. Kuitenkin juuri noina epätoivon hetkinä tavallinen kansa alkaa rukoilla Jumalaa. Se näkyy tänä päivänä. Tästä sukupolvesta nousee rukous, jota luonnollinen korva ei välttämättä kuule, mutta Jumala kuulee. Niin kuin silloin, kun hän tuli Mooseksen tykö ja sanoi: ”Minä olen kuullut heidän huutonsa, sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät”(2 Moos.3:7-8). Toisin sanoen, olen kuullut heidän epätoivoisen huokauksensa. Tänä päivänä Herra kuulee niiden rukoukset, joiden unelmat ovat särkyneet, vanhempien huudon, kun heidän lapsensa ovat poikenneet väärälle tielle, niiden, jotka kysyvät: ”Mitä meille on tapahtunut?”
"Minä olen nähnyt kansani kurjuuden … ja kuullut heidän huutonsa”(2 Moos.3:7).
__________Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.