PEITE OTETAAN POIS
Paavali kuvaa muutosta, joka pitäisi tapahtua, ennen kuin muut muutokset ovat mahdollisia:
”Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”(2 Kor.3:12- 16).
Paavali puhuu tässä etupäässä juutalaisten sokeudesta, kun he eivät tunnista Jeesusta Messiaakseen. Kuitenkin hänen laskemansa perustus sopii kaikkiin ihmisiin, juutalaisiin ja pakanoihin. Hän puhuu sokeudesta Raamatun totuutta kohtaan. Huomaa jae 14: ”Heidän mielensä paatuivat”.
Ymmärrä, että Paavalin kirjeiden vastaanottajat olivat tosissaan. He tutkivat uskollisesti Mooseksen kirjoja, lakia ja profeettoja, Daavidin psalmeja. He kunnioittivat Jumalan sanaa, opettivat ja siteerasivat sitä vapaasti. Silti heidän silmillään oli peite.
Me ajattelemme hengellisen verhon olevan juutalaisten, muhamettilaisten ja muiden silmillä. Se estää heitä näkemästä totuutta Jeesuksesta. Myös monien uskovien silmillä on peite. He lukevat Jumalan selviä varoituksia Raamatusta, kuulevat niitä voimallisissa saarnoissa. Silti se ei kosketa heitä. Tosiasiassa he jatkavat juuri niiden asioiden tekemistä, joista Jumalan sana käskee sanoutua irti.
Paavali sanoo, että meidän tulee kääntyä Herran puoleen, ennen kuin sokeus voi hälvetä. ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois” (2 Kor.3:16). Kreikan sana kääntyä tässä tarkoittaa ”mennä päinvastaiseen suuntaan”. Lyhyesti sanoen Paavali ilmaisee:
”Teidän pitää tunnustaa, että valitsemanne tie on vienyt tyhjyyteen, raunioihin ja epätoivoon.”
Jos sinun elämäsi on sekasortoisessa tilassa, jos jokin on todella väärin ja kaikki asiat näyttävät hajoavan käsiin, tiedät, että sinun on vaihdettava suuntaa. Saatat ajatella: ”Mielestäni aviomieheni on pahassa jamassa. Odotan hänen muuttuvan”. Tai “Vaimoni kulkee tuhoon, jollei hän muutu”. Tai ”Pomoni on aivan väärässä. Hänessä pitäisi tapahtua jotakin muutosta”. Niinpä me selvästi näemme muutoksen tarpeen muissa, mutta emme näe omaa muuttumistarvettamme. Meidän pitää myöntää Jumalalle: ”Minun, Herra, tarvitsee muuttua. Isä, näytä, missä olen väärässä.”
”Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”(2 Kor.3:12- 16).
Paavali puhuu tässä etupäässä juutalaisten sokeudesta, kun he eivät tunnista Jeesusta Messiaakseen. Kuitenkin hänen laskemansa perustus sopii kaikkiin ihmisiin, juutalaisiin ja pakanoihin. Hän puhuu sokeudesta Raamatun totuutta kohtaan. Huomaa jae 14: ”Heidän mielensä paatuivat”.
Ymmärrä, että Paavalin kirjeiden vastaanottajat olivat tosissaan. He tutkivat uskollisesti Mooseksen kirjoja, lakia ja profeettoja, Daavidin psalmeja. He kunnioittivat Jumalan sanaa, opettivat ja siteerasivat sitä vapaasti. Silti heidän silmillään oli peite.
Me ajattelemme hengellisen verhon olevan juutalaisten, muhamettilaisten ja muiden silmillä. Se estää heitä näkemästä totuutta Jeesuksesta. Myös monien uskovien silmillä on peite. He lukevat Jumalan selviä varoituksia Raamatusta, kuulevat niitä voimallisissa saarnoissa. Silti se ei kosketa heitä. Tosiasiassa he jatkavat juuri niiden asioiden tekemistä, joista Jumalan sana käskee sanoutua irti.
Paavali sanoo, että meidän tulee kääntyä Herran puoleen, ennen kuin sokeus voi hälvetä. ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois” (2 Kor.3:16). Kreikan sana kääntyä tässä tarkoittaa ”mennä päinvastaiseen suuntaan”. Lyhyesti sanoen Paavali ilmaisee:
”Teidän pitää tunnustaa, että valitsemanne tie on vienyt tyhjyyteen, raunioihin ja epätoivoon.”
Jos sinun elämäsi on sekasortoisessa tilassa, jos jokin on todella väärin ja kaikki asiat näyttävät hajoavan käsiin, tiedät, että sinun on vaihdettava suuntaa. Saatat ajatella: ”Mielestäni aviomieheni on pahassa jamassa. Odotan hänen muuttuvan”. Tai “Vaimoni kulkee tuhoon, jollei hän muutu”. Tai ”Pomoni on aivan väärässä. Hänessä pitäisi tapahtua jotakin muutosta”. Niinpä me selvästi näemme muutoksen tarpeen muissa, mutta emme näe omaa muuttumistarvettamme. Meidän pitää myöntää Jumalalle: ”Minun, Herra, tarvitsee muuttua. Isä, näytä, missä olen väärässä.”