JUMALAN ARMO
Apostolien tekojen luvussa 9 näemme miehen nimeltä Saulus Tarsolainen, uskonnollisimpia koskaan eläneitä miehiä, matkustamassa Damaskokseen. Miksi hän teki tämän matkan?
Saulus oli niin täynnä vihaa Jeesusta kohtaan, että hän päämäärätietoisesti vainosi Jumalan seurakuntaa, jopa juutalaisen alueen ulkopuolella. Niinpä hän oli matkalla Damaskoon tuhotakseen Herran kansan.
”Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia [kristittyjä], miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin”(Ap.t. 9:1-2).
Mietipä Jumalan toimintaa tätä miestä kohtaan, josta myöhemmin tuli suurin koskaan elänyt kristitty evankelista. Yhtäkkiä sokaisevan kirkas valo taivaasta loisti kaikkialla hänen ympärillään: ”Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ " (Ap.t.9:3-4). Saulus sanoi tästä myöhemmin: ”Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti"(Ap.t.23:1).
Mikä tarkoitus tällä loistavalla valolla oli? Sekoittaa Sauluksen mieli? Alistaa hänet syyllisyyden ja tuomion alle? Tuhotako hänet? Julistaa hänelle vihaa ja tuomiota? Ei, vaan sitä, että hänen rikkomuksensa oli annettu anteeksi ja hänen syntinsä peitetyt.
Kuvitelkaamme Saulus makaamassa kasvoillaan häikäisevän valon edessä, kuulemassa Jeesuksen äänen. Sen sijaan, että olisi kuullut pyhän Jumalan moitteen valitsemastaan tiestä, hän kuuli ihmeelliset sanat: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat!” Ei puhuttu sanaakaan siitä pahasta elämäntavasta, jossa Saulus eli, vainosta ja uhkailusta. Miksi näin? Siksi, että se, jota hän vainosi, oli hänen paras ystävänsä.
Rakas lukija, tämä sama Jeesus tarjoaa meille samaa armoa. Kun olisimme ansainneet tuomion, kuulemme hänen sanovan: ”Minä olen Jeesus, sinun Lunastajasi.”
Kiitä häntä tänään armosta, jota hän osoittanut sinulle.
Saulus oli niin täynnä vihaa Jeesusta kohtaan, että hän päämäärätietoisesti vainosi Jumalan seurakuntaa, jopa juutalaisen alueen ulkopuolella. Niinpä hän oli matkalla Damaskoon tuhotakseen Herran kansan.
”Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia [kristittyjä], miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin”(Ap.t. 9:1-2).
Mietipä Jumalan toimintaa tätä miestä kohtaan, josta myöhemmin tuli suurin koskaan elänyt kristitty evankelista. Yhtäkkiä sokaisevan kirkas valo taivaasta loisti kaikkialla hänen ympärillään: ”Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ " (Ap.t.9:3-4). Saulus sanoi tästä myöhemmin: ”Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti"(Ap.t.23:1).
Mikä tarkoitus tällä loistavalla valolla oli? Sekoittaa Sauluksen mieli? Alistaa hänet syyllisyyden ja tuomion alle? Tuhotako hänet? Julistaa hänelle vihaa ja tuomiota? Ei, vaan sitä, että hänen rikkomuksensa oli annettu anteeksi ja hänen syntinsä peitetyt.
Kuvitelkaamme Saulus makaamassa kasvoillaan häikäisevän valon edessä, kuulemassa Jeesuksen äänen. Sen sijaan, että olisi kuullut pyhän Jumalan moitteen valitsemastaan tiestä, hän kuuli ihmeelliset sanat: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat!” Ei puhuttu sanaakaan siitä pahasta elämäntavasta, jossa Saulus eli, vainosta ja uhkailusta. Miksi näin? Siksi, että se, jota hän vainosi, oli hänen paras ystävänsä.
Rakas lukija, tämä sama Jeesus tarjoaa meille samaa armoa. Kun olisimme ansainneet tuomion, kuulemme hänen sanovan: ”Minä olen Jeesus, sinun Lunastajasi.”
Kiitä häntä tänään armosta, jota hän osoittanut sinulle.