KUN KUULET LEIJONAN ÄRJYVÄN
Nuorena pappina en ajatellut paljonkaan hengellistä sodankäyntiä. Ei kenelläkään, joka vaelsi voittoisasti, pitänyt mielestäni olla minkäänlaisia ongelmia paholaisen kanssa. Minusta kyse oli vain hänen vastustamisestaan. Pian kuitenkin huomasin ärjyvän leijonan hyökkäävän heikkouksiani vastaan kaikella voimallaan. Tunsin itseni täysin avuttomaksi taistelemaan häntä vastaan.
Aivan liian usein näen paholaisen tekevän saman toisille vilpittömille uskoville. Tiedän lukuisia Jumalan palvelijoita, puhdassydämisiä, armon alla vaeltavia, jotka joutuvat yhtäkkiä hämmennyksen ja epätoivon demoniseen tulvaan.
Sellaiset uskovat voivat tehdä ahkerasti työtä Herralle vuosikausia. Sitten yhtenä päivänä saatana yhtäkkiä ujuttaa syyttäviä ajatuksia heidän mieliinsä. Yhdessä yössä heihin iskee kauheita ongelmia: odottamattomia kiusauksia, kateutta, masennusta. Heidän koetuksensa ovat niin syviä, outoja ja mystisiä, että näillä pyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mistä ne tulevat.
Uskon, että asiaan on yksi ainoa selitys. Heidän vaikeutensa ovat demonisia hyökkäyksiä. Kerran toisensa jälkeen olen nähnyt tällaista tapahtuvan uskoville, jotka ovat kasvaneet hengellisesti pitkin loikin. Hengellisen kasvun huipulla saatana panee heidän polulleen vanhan viettelyksen. Se saattaa olla vanha himo, jotakin, josta he ovat luulleet päässeensä jo aikoja sitten. Nyt, elettyään vuosia voitokkaasti, he yhtäkkiä joutuvat ansaan, horjuvat lankeamisen partaalla, joka voisi viedä heidät takaisin kauheisiin siteisiin.
Olen itse kokenut tämän tulvan. Lukemattomat uskovat joutuvat siihen juuri nyt. Heitä koetellaan vainoilla, fyysisillä hyökkäyksillä, henkisellä väkivallalla, kiusauksilla suoraan helvetistä. Ystävät kääntyvät heitä vastaan vihollisina. Saatana on pannut liikkeelle kaikki voimansa, viimeisten päivien vääryydet, joiden tarkoituksena on saattaa meidät silkkaan epätoivoon.
Miten voimme vastustaa saatanan voimaa? Johannes antaa meille vastauksen Ilm.12: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti”(jae 11). Kun kuulet leijonan ärjyvän, kun tulva syöksee ja peittoaa sinut, juokse kiireesti kaikkein pyhimpään. Käy uskossa Jumalan valtaistuimen eteen, hänen läsnäoloonsa, koska Karitsa on avannut sinulle tien, oman verensä kautta.
”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta”(Hebr.10:19- 20).
Aivan liian usein näen paholaisen tekevän saman toisille vilpittömille uskoville. Tiedän lukuisia Jumalan palvelijoita, puhdassydämisiä, armon alla vaeltavia, jotka joutuvat yhtäkkiä hämmennyksen ja epätoivon demoniseen tulvaan.
Sellaiset uskovat voivat tehdä ahkerasti työtä Herralle vuosikausia. Sitten yhtenä päivänä saatana yhtäkkiä ujuttaa syyttäviä ajatuksia heidän mieliinsä. Yhdessä yössä heihin iskee kauheita ongelmia: odottamattomia kiusauksia, kateutta, masennusta. Heidän koetuksensa ovat niin syviä, outoja ja mystisiä, että näillä pyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mistä ne tulevat.
Uskon, että asiaan on yksi ainoa selitys. Heidän vaikeutensa ovat demonisia hyökkäyksiä. Kerran toisensa jälkeen olen nähnyt tällaista tapahtuvan uskoville, jotka ovat kasvaneet hengellisesti pitkin loikin. Hengellisen kasvun huipulla saatana panee heidän polulleen vanhan viettelyksen. Se saattaa olla vanha himo, jotakin, josta he ovat luulleet päässeensä jo aikoja sitten. Nyt, elettyään vuosia voitokkaasti, he yhtäkkiä joutuvat ansaan, horjuvat lankeamisen partaalla, joka voisi viedä heidät takaisin kauheisiin siteisiin.
Olen itse kokenut tämän tulvan. Lukemattomat uskovat joutuvat siihen juuri nyt. Heitä koetellaan vainoilla, fyysisillä hyökkäyksillä, henkisellä väkivallalla, kiusauksilla suoraan helvetistä. Ystävät kääntyvät heitä vastaan vihollisina. Saatana on pannut liikkeelle kaikki voimansa, viimeisten päivien vääryydet, joiden tarkoituksena on saattaa meidät silkkaan epätoivoon.
Miten voimme vastustaa saatanan voimaa? Johannes antaa meille vastauksen Ilm.12: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti”(jae 11). Kun kuulet leijonan ärjyvän, kun tulva syöksee ja peittoaa sinut, juokse kiireesti kaikkein pyhimpään. Käy uskossa Jumalan valtaistuimen eteen, hänen läsnäoloonsa, koska Karitsa on avannut sinulle tien, oman verensä kautta.
”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta”(Hebr.10:19- 20).