ISÄN SUUDELMA
Osaksemme tulee suuri siunaus, kun meidät asetetaan taivaallisiin. Mikä tällainen siunaus on? Se on etuoikeus tulla hyväksytyksi: ”Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa” (Ef.1:6). Alkukielessä sana hyväksyntä tarkoittaa ”hyvin korkeasti suosion kohteena”. Paavali käyttää sanaa jakeessa, jonka käännös olisi ”Jumala on osoittanut meille korkeata suosiota. Me olemme hyvin erityisiä hänelle, koska meillä on paikkamme Kristuksessa.”
Koska Jumala hyväksyi Kristuksen uhrin, hän nyt näkee vain yhden yhtenäisen ihmisen, Kristuksen ja ne, jotka ovat sidotut häneen uskossa. Meidän lihamme on kuollut Jumalan silmissä. Kuinka? Jeesus poisti meidän vanhan luontomme ristillä. Niinpä Jumala, katsoessaan meitä, näkee nyt ainoastaan Kristuksen. Meidän tulee omalta puoleltamme nyt oppia näkemään itsemme, niin kuin Jumala näkee. Se merkitsee, että emme vain keskity synteihimme ja heikkouksiimme, vaan siihen voittoon, jonka Kristus voitti meille ristillä.
Tuhlaajapoikavertaus (Luuk.15:11 -31) antaa voimallisen kuvauksen siitä hyväksymisestä, jonka saamme, kun meidät asetetaan taivaallisiin, Kristuksessa. Sinä tunnet kertomuksen: Nuori mies otti isältään perintönsä ja tuhlasi sen syntisessä elämässä. Sitten, kun poika joutui täysin vararikkoon, moraalisesti, tunteen ja fyysisen tasolla, hän ajatteli isäänsä. Hän oli tosin täysin vakuuttunut siitä, että hän oli menettänyt isänsä suosion.
Raamattu kertoo meille, että tämä murtunut nuori mies oli täynnä murhetta syntinsä tähden ja huusi: ”Olen arvoton. Minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi”. Sitten tuhlaajapoika sanoi itsekseen: ”Minä nousen ja menen isäni tykö” (Luuk.15:18). Näin tehdessään hän harjoitti hyväksymisen siunausta. Ymmärrätkö, mitä tässä tarkoitetaan? Tuhlaaja oli kääntynyt synnistään ja palannut isänsä lupaaman avoimen oven eteen. Hän vaelsi katumuksessa ja otti vastaan hyväksynnän.
Mitä tuhlaajapojalle tapahtui? ”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi” (Luuk.15:20). Mikä ihana näky tämä onkaan! Isä antoi syntiselle pojalle anteeksi, syleili ja rakasti häntä ilman tuomiota tai vihaa. Kun hän sai isänsä suudelman, hän tiesi että oli saanut hyväksymisen.
Koska Jumala hyväksyi Kristuksen uhrin, hän nyt näkee vain yhden yhtenäisen ihmisen, Kristuksen ja ne, jotka ovat sidotut häneen uskossa. Meidän lihamme on kuollut Jumalan silmissä. Kuinka? Jeesus poisti meidän vanhan luontomme ristillä. Niinpä Jumala, katsoessaan meitä, näkee nyt ainoastaan Kristuksen. Meidän tulee omalta puoleltamme nyt oppia näkemään itsemme, niin kuin Jumala näkee. Se merkitsee, että emme vain keskity synteihimme ja heikkouksiimme, vaan siihen voittoon, jonka Kristus voitti meille ristillä.
Tuhlaajapoikavertaus (Luuk.15:11 -31) antaa voimallisen kuvauksen siitä hyväksymisestä, jonka saamme, kun meidät asetetaan taivaallisiin, Kristuksessa. Sinä tunnet kertomuksen: Nuori mies otti isältään perintönsä ja tuhlasi sen syntisessä elämässä. Sitten, kun poika joutui täysin vararikkoon, moraalisesti, tunteen ja fyysisen tasolla, hän ajatteli isäänsä. Hän oli tosin täysin vakuuttunut siitä, että hän oli menettänyt isänsä suosion.
Raamattu kertoo meille, että tämä murtunut nuori mies oli täynnä murhetta syntinsä tähden ja huusi: ”Olen arvoton. Minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi”. Sitten tuhlaajapoika sanoi itsekseen: ”Minä nousen ja menen isäni tykö” (Luuk.15:18). Näin tehdessään hän harjoitti hyväksymisen siunausta. Ymmärrätkö, mitä tässä tarkoitetaan? Tuhlaaja oli kääntynyt synnistään ja palannut isänsä lupaaman avoimen oven eteen. Hän vaelsi katumuksessa ja otti vastaan hyväksynnän.
Mitä tuhlaajapojalle tapahtui? ”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi” (Luuk.15:20). Mikä ihana näky tämä onkaan! Isä antoi syntiselle pojalle anteeksi, syleili ja rakasti häntä ilman tuomiota tai vihaa. Kun hän sai isänsä suudelman, hän tiesi että oli saanut hyväksymisen.