TARVITSEMME PEHMEÄMPÄÄ SAARNAA
”Mutta Mooses vastasi kansalle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmienne edessä, ja ettette syntiä tekisi"(2 Moos.20:20).
”Vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne"(5 Moos.5:33).
Mooses sanoi tiivistettynä: ”Jumala ei ole vihainen teille. Sitä kokemuksenne ei todellakaan tarkoita. Ei, Hän haluaa vahvistaa teitä Jumalanpelolla. Hän yrittää rakentaa teihin voimallisen aseen ja Hän aikoo tehdä niin, että te voitte elää elämänne voitokkaasti kaikkina päivinänne.”
Sitten seurasi Raamatun kummallisinta logiikkaa. Johtajat sanoivat Moosekselle: ”Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan, niin kuin me, kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?”(5 Moos.5:24- 26). He siis sanoivat Moosekselle: ”Me tiedämme, että voimme kuulla Jumalan puhuvan tulesta ja jäädä silti henkiin. Silti, jos joudumme olemaan hänen suoran, puhtaan, pyhän äänensä alla, me menehdymme. Miksi meidän pitäisi kuulla? Kaikista maailman ihmisistä me olemme ainoat, jotka olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon.”
Herra antaa meille sitten vihjeen siitä, mitä oikeasti tapahtui: ”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”(5 Moos.5:29).
He antoivat Jumalalle kunnian vain huulillaan, mutta heidän sydämensä oli kaukana hänestä. Siteeraan Jesajaa: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä”(Jes.29:13).
Israelilaiset palvelivat niin hartaasti omia pieniä kultaisia kuviaan, ettei mikään voinut pitää heitä erossa epäjumalanpalvelemisesta. Lopulta he eivät halunneet kuulla Jumalan ääntä, kaikessa sen pyhyydessä ja valtasuuruudessa.
Kun Israelin vanhimmat sanoivat: ”Me tarvitsemme pehmeämpää saarnaa, muutoin kuolemme”, kuinka oikeassa he olivatkaan. Joka kerta, kun istut kuulemassa Pyhän Hengen saarnaa, kun kuulet Jumalan voidellun, synnintunnon herättävän sanan, olet kuoleman oma. Se tarkoittaa, että kuolet synteihisi.
”Vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne"(5 Moos.5:33).
Mooses sanoi tiivistettynä: ”Jumala ei ole vihainen teille. Sitä kokemuksenne ei todellakaan tarkoita. Ei, Hän haluaa vahvistaa teitä Jumalanpelolla. Hän yrittää rakentaa teihin voimallisen aseen ja Hän aikoo tehdä niin, että te voitte elää elämänne voitokkaasti kaikkina päivinänne.”
Sitten seurasi Raamatun kummallisinta logiikkaa. Johtajat sanoivat Moosekselle: ”Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan, niin kuin me, kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?”(5 Moos.5:24- 26). He siis sanoivat Moosekselle: ”Me tiedämme, että voimme kuulla Jumalan puhuvan tulesta ja jäädä silti henkiin. Silti, jos joudumme olemaan hänen suoran, puhtaan, pyhän äänensä alla, me menehdymme. Miksi meidän pitäisi kuulla? Kaikista maailman ihmisistä me olemme ainoat, jotka olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon.”
Herra antaa meille sitten vihjeen siitä, mitä oikeasti tapahtui: ”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”(5 Moos.5:29).
He antoivat Jumalalle kunnian vain huulillaan, mutta heidän sydämensä oli kaukana hänestä. Siteeraan Jesajaa: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä”(Jes.29:13).
Israelilaiset palvelivat niin hartaasti omia pieniä kultaisia kuviaan, ettei mikään voinut pitää heitä erossa epäjumalanpalvelemisesta. Lopulta he eivät halunneet kuulla Jumalan ääntä, kaikessa sen pyhyydessä ja valtasuuruudessa.
Kun Israelin vanhimmat sanoivat: ”Me tarvitsemme pehmeämpää saarnaa, muutoin kuolemme”, kuinka oikeassa he olivatkaan. Joka kerta, kun istut kuulemassa Pyhän Hengen saarnaa, kun kuulet Jumalan voidellun, synnintunnon herättävän sanan, olet kuoleman oma. Se tarkoittaa, että kuolet synteihisi.