Friday, May 1, 2015

RUKOILEVAT VANHEMMAT

Jonakin päivänä me seisomme vielä tuomioistuimen edessä ja vastaamme Herralle siitä, kuinka me kasvatimme lapsemme. Sillä hetkellä ei kukaan meistä pysty esittämään tekosyitä tai syyttämään toisia. Siksi meidän tulee kysyä itseltämme tänään: olemmeko me kasvattaneet lapsemme Herran pelossa ja kunnioituksessa? Olemmeko me antaneet heille mallin rakkaudellisesta ja Jumalaa kunnioittavasta elämästä?

Muistan leikkineeni pikkupoikana ulkona ja kuulleeni äitini rukoilevan minun puolestani kotimme kolmannessa kerroksessa. Hänen esimerkkinsä pysyy elävänä muistoissani. Myöhemmin, kun me Gwenin kanssa kasvatimme omia lapsiamme, teimme samoin: rukoilimme lastemme puolesta Jumalan Sanan mukaan: ”Herra, tee meidän pojistamme niin kuin tammet elämän vesipurojen varrelle ja tee meidän tyttäristämme niin kuin palatsisi kiillotettuja kiviä. Suojele heitä kaikilta pahan juonilta”(ks. Jes.61:3 ja Ps.144:12).

Jokaisella uskovalla vanhemmalla on suuret odotukset lapsensa suhteen. Näen tätä säännöllisesti seurakunnassa, kun vanhemmat tuovat lapsiansa eteen siunattaviksi Herran omiksi. Meidän rukoustiimimme rukoilee Jumalan rakkautta ja varjelusta näille pienille. Sitten me voitelemme heidät öljyllä ja pyydämme Pyhää Henkeä asettamaan heidän ympärilleen tulimuurin.

Toisinaan en voi olla miettimättä, kuinka moni noista kallisarvoisista lapsista lopulta päätyy paholaisen kynsiin, huumeisiin, rikoksiin, koska heidän äitinsä tai isänsä lakkasi huolehtimasta kodin hengellisestä ilmapiiristä. Päätyvätkö he raunioiksi vain, koska heidän vanhempansa olivat liian kietoutuneita omiin ongelmiinsa eivätkä koskaan antaneet heille huomiota tai oikeata kuritusta?

Ehkä sinä olet vanhempi, jota sattuu, koska sinun aikuinen poikasi tai tyttäresi ei enää palvele Herraa. Ehkä sinun sydämesi on särkynyt, koska nuoresi on joutunut huumeiden tai alkoholin koukkuun. Olet nähnyt kerran niin herkän lapsesi muuttuvan katkeraksi, kovaksi ja kadotetuksi.

Tämän sanoman ei pitäisi tuomita sinua. Kukaan ei pysty ottamaan takaisin mennyttä. Minulla on kuitenkin sinulta kysyttävää. Kun katsot taaksepäin vuosia, jolloin lapsesi olivat pieniä: Olitko sinä oikea talonhoivaaja? Peititkö lapsesi päivittäin rukouksiin? Vai olitko liian kiireinen? Annoitko lastesi hallita sinua?

Tuo kaikki on nyt menneisyyttä. Voit kuitenkin tehdä jotakin: Sinua kutsutaan edelleen rukoilemaan ahkerasti lapsesi pelastusta. Voit yhä etsiä Jumalan kasvoja, kaataa omaisesi ylle rukouksia ja pyytää Pyhää Henkeä vaikuttamaan hänessä synnintunnon ja tuomaan hänet ristin juurelle.