Wednesday, April 20, 2016

EPÄUSKON PALKKAPÄIVÄ

Luukkaan evankeliumin 19. luku näyttää voimallisen kuvan Jeesuksen tulosta Jerusalemiin viimeistä kertaa. Se on kuva Kristuksesta, joka saapuu kaupunkiin aasin selässä suuren väkijoukon huutaessa Hänen ylistystään. Hän lähti liikkeelle Öljymäeltä ja mitä lähemmäs Hän tuli kaupunkia, sitä suuremmaksi väkijoukko paisui. Pian ihmiset heittivät maahan vaatteitaan Hänen eteensä ja huusivat: ”Hän on täällä! Israelin kuninkaan saapumisen hetki on tullut. Rauha on tullut Jerusalemiin. Vihdoinkin valtakunta on täällä!”

Mistä johtui sellainen suuriääninen riemuitseminen? ”He luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä”(Luuk.19:11). Ihmisten mielissä Jeesus oli Jumalan valtakunnan airut, joka ”lupasi valtakunnan maan päälle”.

Ei tämä kuitenkaan tarkoittanut, että he uskoivat Hänen olevan heidän Messiaansa. Heidän ainoa ajatuksensa oli, että Jumalan hallitus oli alkanut: ”Näkemiin Rooman hallinto! Nyt ei tule enää sotia, koska meidän kuninkaamme nousee miekka kädessään ja hakkaa maahan kaikki viholliset. Me näemme rauhan Jerusalemissa ja Israelissa, ei enää kahleita, ei enää ruoanpuutetta. Jumala on vihdoinkin lähettänyt odotetun kuninkaansa.”

Ei kukaan katsojista silloin osannut odottaa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Kun Jeesus tuli alas vuorta ja väkijoukko huusi Hänen ylistystään, Hän katsoi Jerusalemia ja puhkesi itkuun. ”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä”(Luuk.19:41). Tässä oli Jumala, lihan tulleena, ja Hän itki!

Mikä oli syynä Hänen kyyneleisiinsä? Se oli kansan ilmiselvä epäusko. Saatat ajatella: ”Nämä joukothan lauloivat ylistystä Hänelle, huutaen Hoosiannaansa. Ei se minusta vaikuta epäuskolta”. Kuitenkin Raamattu sanoo, että Jeesus tiesi, mitä ihmisten sydämessä oli.

Jeesus näki epäuskon palkkapäivän olevan tulossa. Hän ennusti väkijoukolle: ”Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk.19:43 – 44, kursiivi kirjoittajan).