Tuesday, October 11, 2016

HERRAN ROHKAISU

Daavid oli miestensä kanssa pakenemassa kuningas Saulia, joka oli yrittänyt tappaa Daavidin. Eräässä vaiheessa pieni armeija leiriytyi kaupunkiin nimeltä Siklag. Sinne he asettuivat perheineen. Sieltä he lähtivät taisteluun jättäen vaimot ja lapset turvaan.
Taistelun jälkeen Daavid ja hänen armeijansa matkasivat kotiin kolme päivää, kun sillä aikaa heidän kyläänsä hyökkäsivät yhtäkkiä amalekilaiset. Tämä raivoisa vihollinen kidnappasi Daavidin ja hänen miestensä perheet ja poltti koko kaupungin tulella.
”Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi”(1 Sam.30:3).
SIUNAUKSIEN LASKEMINEN
Daavidin suhtautuminen tähän kauheuteen oli se, että ”[hän] rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa”(1 Sam.30:6). Uskon, että hän teki tämän muistaessaan Jumalan aiempia pelastustekoja. Nuoruudessaan Daavid oli tappanut karhun, lyönyt leijonan ja voittanut jättiläisen Goljatin. Nyt, kun hän kauhisteli tämänkertaista menetystä, hän muisti nuo ja monet muut taistelut, jotka hän oli voittanut.
VAIN HENKILÖKOHTAINEN SANA
Daavid sanoi: ”Tarvitsen Herralta sanan”. Hän tiesi, ettei kukaan voinut rohkaista häntä, ei yksikään hänen alaisensa, armeijan hyvin viisas kapteeni tai mikään neuvonantaja yleensä. Daavidin piti saada henkilökohtainen sanan suoraan Häneltä, joka oli pelastanut hänet kaikista toivottomista tilanteista, joissa hän oli ikinä ollut.
Rakas lukija, sama pätee sinuun ja minuun tänään. Maan päällä ei yksinkertaisesti ole ketään, joka voisi nostaa sielusi epätoivosta tai pitäisi henkesi rohkaistuna koko kriisisi ajan. Meidän kaikkien pitää saada oma sanamme Herralta. Niin kuin Daavid, meidätkin kutsutaan rohkaisemaan itsemme muistamalla Jumalan aiemmat pelastusteot omassa elämässämme. Meidän tulee myös muistaa niitä aikoja, jolloin Jumala on todistanut olevansa hedelmää kantava menneiden sukupolvien aikana.