Tuesday, August 16, 2011

LAKKAA ELÄMÄSTÄ KUIN KERJÄLÄINEN

Oletko kyllästynyt elämään kuin kerjäläinen, kun sinulle on kuitenkin annettu kaikki? Ehkä näkökulmasi on väärä. Hellitkö heikkouksiasi, kiusauksiasi ja menneitä töppäilyjäsi? Kun katsot sisimpääsi, omaan sydämeesi, rohkaiseeko näkemäsi sinua? Oletko antanut syyllisyyden hiipiä sisään?

Rakkaani, sinun tulee katsoa Jeesukseen, uskosi alkajaan ja täyttäjään! Kun Saatana tulee osoittaen sydämessäsi olevaan heikkoutta, sinulla on oikeus sanoa: ”Minun Jumalani tietää jo sen ja silti rakastaa minua! Hän on antanut minulle kaiken, millä voin saada voiton ja pysyä siinä!”

”Jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki” (1 Joh. 3:20). Hän tuntee sinut läpikotaisin ja silti rakastaa sinua niin paljon, että voi sanoa: ”Tule sisään ja ota kaikkea, mitä tarvitset. Minun varastohuoneeni on auki!”

Ovet hänen varastohuoneensa ovat apposen ammollaan, ja hänellä on aarteita ylitsevuotavasti. Jumala kehottaa meitä: ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hebr.4:16).

Kuinka monta vuotta olet seisonut ulkopuolella? Sinun Isäsi on kasannut suuria aarteita varastoonsa, etkä sinä ole käynyt ottamassa mitään.

Vertaus tuhlaajapojasta osoittaa meille tämän. Hän sekä meni sisään että otti isänsä aarteita. Hän saattoi elää maallisen elämänsä runsaassa anteeksiantamuksessa, ilossa, rauhassa ja levossa, jotka kuuluivat hänelle. Kun kuolema vei hänet hänen iankaikkiseen perintöosaansa, hän alkoi nauttia täysin siitä, minkä oli tuntenut jo maan päällä.

Vanhempi veli teki tosiaan suuremman synnin. Hänhän pysyi kotona, vaelsi kuuliaisena eikä koskaan pettänyt isäänsä. On synti tuhlata isän perintö aistillisessa elämässä ja pakomatkalla, mutta vielä pahempaa on hyljätä Jumalan suuri rakkaus. Jättää käyttämättä hänen antamansa runsaat varastot, joista hän on maksanut niin suuren hinnan.

Tuhlaajapoikaa ei arvosteltu, moitittu eikä muistutettu synnistä, koska Jumala ei salli synnin olla uudistuksen välineenä. Poika oli todella katunut ja murehtinut Jumalan mielen mukaisesti. Nyt oli aika siirtyä juhlapöytään juhlimaan. Isä sanoi vanhemmalle pojalleen: ”Hän oli kadonnut, mutta on taas kotona. Hän saa anteeksi ja nyt on aika iloita ja olla onnellinen!” (ks. Luuk.15:24).