Wednesday, May 15, 2013

VOITONLAULU

Israelin kansa oli toivottomassa välikädessä.

Punainen Meri oli heidän edessään, vuoret kummallakin sivulla ja faarao rautavaunuineen lähestyi takaa. Jumalan kansa näytti joutuneen surkeasti ansaan. Kuitenkin, usko tai älä, Jumala oli tarkoituksellisesti ajanut heidät tähän vaaralliseen tilanteeseen.

Israelin leirissä syntyi paniikki. Miehet vapisivat pelosta, ja naiset ja lapset itkivät isovanhempiensa ja muiden lähiomaisten sylissä. Yhtäkkiä Mooseksen ympärille kerääntyi hyvin vihaisia sukujen johtajia, jotka huusivat: ”Varmasti tämä on meidän loppumme! Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Anna meidän olla rauhassa... Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan."(ks. 2 Moos.14:10 -12).

Mahtoiko Mooseskin pelätä näissä olosuhteissaan? Kun tämä Jumalan mies itki, Herra näyttää moittineen häntä: ”Miksi huudat minulle? "(2 Moos.14:15).

Ei kukaan Israelin kansasta voinut tietää, minkälaisen pelastuksen Jumala aikoi tuoda! Yhtäkkiä tuulet jakoivat meren kahtia, ja kansa kulki vesimassojen välissä kuivaa pitkin toiselle rannalle. Kun faarao ja hänen voimallinen armeijansa yrittivät seurata, vedet alkoivat tyrskytä jälleen sulkien tien ja hukuttaen heidät kaikki.

Minkälaista sen näkeminen olikaan! Jumalan kansa katsoi taaksensa meren toiselta puolen ja näki mahtavan vihollisensa tuhottuina kuin tinasotilaat. Silloin leiristä kohosi laulu, kun he taaskin tajusivat, että Jumala oli pelastanut heidät mahdottomasta tilanteesta! Raamattu kertoo heidän reaktiostaan. He lauloivat laulun:

"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä”(2 Moos.15:1-2).