Saturday, March 14, 2015

RUKOUSHERÄTYS by Jim Cymbala

Herätyksiä eivät ole koskaan hallinneet sanahelinällä tai älykkyydellä maustetut saarnat. Jos olisit ottanut aikaa sekuntikellolla vanhoista kokouksista, olisit havainnut, että aikaa käytettiin rukoukseen, itkemiseen ja katumiseen paljon enemmän kuin julistukseen. Vuosien 1857- 59 ”rukouskokousherätyksessä” ei ollut ollenkaan saarnaa. Kuitenkin se sai kaikista Amerikan historian herätyksistä suurimman sadonkorjuun. Arviolta uskoon tuli miljoona ihmistä joka puolella USA:ta. Siihen aikaan maassa oli vain kolme kymmentä miljoonaa asukasta. Tämä tarkoittaisi, että tänä päivänä yhdeksän miljoonaa ihmistä menisi polvilleen, katumuksessa.

Kuinka tämä tapahtui? Hiljainen liikemies nimeltä Jeremiah Lanphier alkoi keskiviikkoisin keskipäivällä rukouskokouksen Dutch Reformed Church’issä (hollantilaisessa reformoidussa seurakunnassa) täällä New Yorkissa, vain puolentoista kilometrin päässä Wall Streetiltä. Ensimmäisenä viikkona paikalle tuli kuusi ihmistä. Seuraavana viikkona tuli kaksikymmentä. Seuraavana neljäkymmentä… ja sitten he päättivät pitää kokouksia päivittäin.

”J. Edwin Orr kertoo: ”Siinä ei ollut mitään fanaattisuutta, hysteriaa, vain ihmisten uskomaton liikkeelle lähtö rukoilemaan.” ”Tilaisuuksia ei annettu saarnalle, vaan ”kuka hyvänsä on vapaa rukoilemaan.”

Neljännellä viikolla 1857 vuoden paniikki iski: Osakemarkkinat romahtivat ja tärkeimmät pankit menivät nurin. (Kuukauden aikana enemmän kuin 1 400 pankkia). Ihmiset alkoivat huutaa avuksi Jumalaa vakavammin kuin koskaan ennen. Lanphierin seurakunta alkoi pitää kolmea keskipäivän rukoushetkeä kolmessa eri tilassa. John Streetin metodistikirkko, muutaman talon päässä Broadwaysta itään oli aivan tupaten täynnä. Pian Burtonin teatterissa Chambers Streetillä oli joka päivä kolmisen tuhatta ihmistä.

Pian tämä tapahtui myös Bostonissa, New Havenissä, Philadelfiassa, Washingotnissa ja kaikkialla eteläisissä osissa USA:ta. Seuraavaan kevääseen mennessä kaksi tuhatta chicagolaista kerääntyi joka päivä Metropolitan teatteriin rukoilemaan. Eräs 21-vuotias, juuri kaupunkiin muuttanut sai sydämeensä ensimmäisen kutsun tehdä työtä noissa kokouksissa. Hän kirjoitti äidilleen, että hän alkaisi pyhäkoulun pitämisen. Hänen nimensä? Dwight L. Moody.

Luuleekohan kukaan, että Amerikka on tänä päivänä saarnaajien, kirjojen, Raamatun käännöksien ja tarkkojen opillisten julistusten puutteessa? Meiltä puuttuu sydämen halu huutaa avuksi Herraa, kunnes hän avaa taivaan ja näyttää voimallisuutensa.

__________

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.