Friday, March 13, 2015

YKSI AINOA ASKEL

Onko mahdollista rakastaa Herraa, olla sydämestään Jumalan, viettää aikaa ja antaa rahaa Hänen työhönsä, laittaa Jumala ensimmäiseksi, olla sitoutunut Häneen ja silti pysyä monessa kohdin tottelemattomana Hänen selvää Sanaansa kohtaan?

Koko sydämestään Salomo halusi taivaallista viisautta ja ymmärrystä erottaa oikea ja väärä. ”Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: ’Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin"(1 Kun.3:5). Salomo sai kuuliaisen sydämen ”erottaakseen hyvän pahasta"(1 Kun. 3:9). Mutta Jumala lisäsi tämän varoituksen: ”Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niin kuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän" (1 Kun. 3:14). Salomo kuuli valtavan saarnan itseltään Jumalalta! Hänen korvissaan kaikuivat alati hänen isänsä Daavidin saarnat ja myös isän esimerkki synnissä ja sitä seuraavassa tuomiossa. Hänellä oli Laki ja Tuomarit, mukaan lukien Debora, Samuel ja profeetta Naatan. Daavid varoitti: ”Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa”(1 Kun.2:3).

Salomo tunsi Sanan. Kaiken Jumalan hänelle ilmaiseman tuloksena hän kirjoitti tuhat laulua ja kolme tuhatta sananlaskua! Sananlaskuissaan hän varoitti vieraiden naisten pahasta vallasta:
”Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa”(San.5:4-5). Voi, miten hyvin hän tunsi Sanan! Kuinka hyvä hän oli saarnaamaan sitä toisille. Maailman johtajat tulivat pyytämään häneltä neuvoa. Mutta niin viisas, ymmärtäväinen ja Jumalan siunaama kuin hän olikin, hän kuitenkin pysyi tottelemattomuudessa eri elämän alueilla.

Salomo otti tottelemattomuuden suuntaan yksinkertaisen askeleen, joka lopulta muutti hänet paatuneeksi, saarnankestäväksi, himojensa ajamaksi mieheksi. Hän piti aivan pienenä juttuna ottaa vaimokseen faaraon tytär. Se oli hänelle vain avioliiton mukavuutta. Hän ”tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon tyttären vaimokseen. Ja hän vei hänet Daavidin kaupunkiin”(1 Kun 3:1). Tämä oli se vieras nainen, joista Salomo varoitti sananlaskuissaan, vaimo, jonka portit vievät helvettiin! Faaraon tytär edustaa sitä säiettä, joka yhdistää meidät johonkin maailmalliseen, yhtä helmasyntiä, jota ei ole annettu pois, yhtä kompromissia, joka tuntuu oikeutetulta.