Thursday, February 24, 2011

ASETAMMEKO RAJOJA JUMALAN VOIMALLE JA LUPAUKSILLE?

Uskon, että rajoitamme Jumalaa epäilyllämme ja epäuskollamme. Raamattu sanoo Israelista: ”Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän” (Ps.78:41). Israel kääntyi pois Jumalasta epäuskossaan.

Luotamme Jumalaan monilla elämämme alueilla. Vain uskomme asettaa rajoja. Meillä on ainakin yksi pienen pieni alue, jota suojaamme. Emme usko Jumala laittavan meitä vastuuseen siitä. Monet lukijat ovat esimerkiksi rukoilleet parantumista vaimolleni Gwenille. Silloin, kun on kyse oman aviomiehen, vaimon, pojan tai tyttären parantumisesta, he rajoittavat Jumalaa.

Itse rajoitan Jumalaa eniten parantamisen alueella. Olen rukoillut monille fyysistä parantumista ja nähnyt Jumalan tekevän ihmeitä. Oman kehoni kohdalla rajoitan Jumalaa. Pelkään antaa hänen olla Jumala itselleni. Lääkitsen itseäni rohdoilla tai juoksen lääkärille sen sijaan, että rukoilisin itseni puolesta. En sano, että on väärin käydä lääkärillä. Joskus koen sopivani kuvaukseen hänestä ”joka ei taudissaankaan etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä”(2 Aik.16:12).

Kysyn sinulta: rukoiletko Jumalaa tuhoamaan Kiinan muurit tai Kuuban? Sen sijaan, kun on kyseessä oman perheesi pelastus, sinulla ei ole grammaakaan uskoa. ”Jumala ei varmaan halua tehdä tätä. Rakas omaiseni on niin kova pala. Jumala ei näytä kuulevan minua tässä asiassa.” Jos se on totta, et näe häntä Jumalana. Et ota huomioon hänen teitänsä. Jumalan tahto on ”tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (Ef.3:20).

Jumala sanoi minulle: ”David, sinä olet sitonut minun käteni, olet laittanut minut käsirautoihin. Kuinka voin parantaa sinut, jos et oikeasti usko minuun.? Epäilyksesi estää minua olemaan sinulle Jumala. Sanonpa sinulle: et tunne minua, jollet tiedä että tahdon antaa sinulle enemmän kuin tahdot ottaa vastaan.”

Israel valitti jatkuvasti: ” Voiko Jumala…? Hän kyllä teki meille tien Punaisen Meren läpi, mutta voiko hän antaa meille leipää?” Jumala antoi heille leipää. Itse asiassa hän levitti heidän eteensä ruokapöydän erämaassa. ”Mutta voiko hän antaa meille vettä?” he kysyivät. Hän antoi heille vettä kalliosta. ”Mutta voiko hän antaa meille lihaa?” Hän antoi heille lihaa taivaasta. ”Mutta voiko hän pelastaa meidät vihollistemme vallasta?” Kerran toisensa jälkeen Jumala antoi heille heidän tarpeensa kaikilla eri alueilla. Kuitenkin kansa vietti neljäkymmentä vuotta sanoen: ” Voiko Jumala sitä… ja voiko Jumala tätä?

Rakkaani, meidän pitäisi sanoa: ”Jumala voi! Jumala voi!” Hän teki niin ennen ja tekee niin taas! Jumala voi ja tahtoo tehdä kaiken, mitä me pyydämme häneltä anoen uskossa.