Monday, February 21, 2011

KIITTÄEN AINA

"Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef.5:20).

Lakkaamattoman kiittämisen aihe oli Paavalin teologiassa niin tärkeä, että hän sanoo sen kolmesti: 1) "Puhuen psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla", 2)"veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle", 3)"kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef.5:19 -20).

Ilman uskoa emme voi kiittää, niin kuin meidän pitäisi. Olemme maahan painettuja lukuisien ongelmien ja vaikeuksien vuoksi. Ei Jumala tietenkään halua meidän teeskentelevän. Paavali näyttää mielestäni antaneen meille avaimen kaikkeen sanoessaan:"...tee se Isälle." Suuri saarnaaja John Calvin sanoi laulamisen ja ainaisen kiitoksen antamisen olevan vain teeskentelyä ja tekopyhyyttä, jos emme täysin ymmärrä Jumalaa Isäksemme.

Joskus suumme vääntyy surusta niin, ettemme pysty laulamaan. Emme tunne halua antaa kiitosta. Kovat olosuhteet laskevat mielialaamme. Joskus sydämemme itkee: "Herra, odotatko todella minun laulavan ja tekevän säveliä, kun minuun koskee niin kovasti?" "Herra, huolenaiheet raskauttavat minua niin, että tuskin jaksan nostaa päätäni." "Herra, minusta on vaikeata ylistää ja laulaa hengellisiä lauluja sydämessäni, kun minussa on niin paljon pelkoa, surua ja epäilyä."

Ei todellakaan ole helppoa ottaa vastaan tätä tärkeää totuutta. Jumala ei ole ankara meille, kun meillä on vaikeaa. Me olemme hänen lapsiaan. Nämä sanat on annettu, jotta löytäisimme niistä lohdutusta ja helpotusta niinä aikoina. Keskitymme omiin ongelmiimme niin, että menetämme enemmän kuin kykymme laulaa. Ajaudumme kauemmas ja kauemmas Jumalan ikuisista lupauksista. Huolimatta siitä, mitä kohtaamme, Herramme sanoo: "Kiitä aina."

Lakkaamme kiittämästä siitä, mitä hän on tehnyt menneisyydessä. Alamme rukoilla ainoastaan itsemme, omien tarpeidemme sekä perheidemme puolesta. Niin emme saa nostetuksi katsettamme toisten kärsimyksiin, jotka kärsivät enemmän kuin me itse.

Tämä Paavalin sana kosketti minua syvästi. Minä haluan kohdata huomisen lujasti päättäen laulaa Herralleni ja antaa kiitosta koko päivän - kaikista asioista ja kaikissa asioissa. Se saattaa olla äänetöntä laulua, aluksi heikkoa, mutta uskon kautta saamme siitä voimaa. Muuten sitä ei olisi sanottu kolmeen kertaan.

Oi, jospa kymmenet tuhannet, jotka lukevat tämän sanoman, voisivat sitoutua laulamaan kanssani. Mikä ilo siitä koituisi Isän sydämelle. Jättäytyä sitten lepäämään sen totuuden varaan, että Jumala on kuullut huutosi. Hän tekee työtään ratkaisun hyväksi, nyt ja joka päivä. Jatkakaamme siis kiitoksen antamista aina. Älkäämme ikinä lopettako rakkauslaulujen laulamista rakkaalle Herrallemme ja Vapahtajallemme.